Rouva täällä hei

Tulin nopeasti ilmoittamaan, että hengissä ollaan vielä! :) Hääpäivä oli mitä täydellisin ja kaikki sujui loistavasti. Yksityiskohdista tarkemmin myöhemmissä postauksissa, mutta lyhyesti sanottuna mitä ihanin ja tunteikkain päivä oli. <3 Epäkohtia tottakai löytyi, mutta eivät ne itse juhlapäivänä haitanneet tippaakaan. :) 

 

Kuva: Kari Hiltunen

Kuvia hääpäivältä on paljon, ja toivottavasti saadaan vielä lisää häävierailta. Meillä oli ammattilaiselta miljöö-kuvaus, sekä vihkitilaisuutta ja juhlia taltioimassa erittäin taitava harrastaja. Kari Hiltusen kuvien julkaisemiseen on lupa, mutta en ole vielä ihan varma haluanko julkaista kuvia joissa näkyvät kasvot. En tiedä mitä varsinaisesti pelkään - jokin yhtäkkinen ujouskohtaus? :) Käyn vielä H:n kanssa keskustelua aiheesta. Mutta koristeluista nyt ainakin on tulossa kuvia lähitulevaisuudessa!

Häistä toipuminen vei muutamia päiviä, tiistaista keskiviikkoon rentouduttiin Bengtskärin majakalla ja torstaina töihin palatessa iski erittäin kova työstressi - siinä siis syyt blogihiljaisuuteen. Viikon päästä loppuvat työt, joten sen jälkeen diplomityön kirjoitusurakan (välttelyn) keskeltä on taas ihan varmasti luvassa posteja. ;)

Ylihuomenta

Vielä viimeiset työtunnit pitää jaksaa rutistaa, sitten ihana viikon loma - ja sellainen pieni juttu kuin häät. :)

Vielä riittää puuhaa tälle päivälle ja huomiselle, mutta eipä ainakaan ehdi paljon jännittää. :) Tänään pitäisi askarrella 13 kpl menukartioita ja 100 kpl kirkko-ohjelmia (jotka btw olin onnistunut täysin unohtamaan, ja muistin vasta tänä aamuna hampaita pestessäni! huih), hoitaa erinäisiä viimehetken  shoppailuja, puunata itsensä suurinpiirtein morsiuskuntoon ja pakata laukku kahta hotelliyötä varten. Huomenna luvassa juhlapaikan koristelut, kukka-asetelmat ja miljoonat tarkistuskierrokset, että kaikki on kunnossa. :) 

Häästressiä olen odotellut, mutta sitä ei vielä ole juuri näkynyt. Ehkä parin tunnin päästä kotiin lähteissä, kun annan itselleni luvan unohtaa kaikki työhön liittyvä, iskee tajuntaan, että häät on todella jo ylihuomenna!

Hengissä ollaan!

Syy blogitauon taustalla on viimeaikainen ihan järjetön työstressi. Dipan deadline lähestyy uhkaavasti ja koko ajan tuntuu ilmenevän vain uusia ongelmia.. Minun oli tarkoitus tämä viikko olla ainakin melkein kokonaan palkattomalla vapaalla, mutta ei onnistunut se suunnitelma. Onneksi H on lomalla, niin edes toinen meistä ehtii keskittyä hääjärjestelyihin.. Neljä päivää! Järjestelyt on melko mallillaan, mutta siitä ei kyllä kovinkaan paljon ole minun ansiotani. Onneksi mulla on maailman ihanin sulhanen, joka on ottanut ohjat käsiinsä mun hajoillessa työpaineiden alla! <3

Koko viikko on niin täynnä hääaiheista ohjelmaa, että en ehdi juuri töissä mätänemään. Onneksi viime viikon aikana kertyi 28h ylitöitä, niin on liukumassa varaa olla pois. :D Eilen kävin kosmetologilla hemmoteltavana (kasvonaamio + intialainen päähieronta <3 ) ja laitattamassa kynnet (geelipidennykset + ranskalainen). Tänään vuorossa sormuksen kotiuttaminen, puvun loppusovitus ja kirkkoharjoitus. Pitäisi mahdollisesti käydä vielä harjoittelemassa häävalssia, mutta toisaalta ensimmäinen kerta meni niin hyvin ja eilinen kokeilu minikokoisessa olohuoneessamme myös olosuhteisiin nähden hyvin, joten en tiedä onko välttämätöntä. Olen nimittäin kunnon räkätaudissa, eikä välttämättä ole hyväksi tehdä mitään urheilullista! Haluaisin yllättäen oikein mielelläni tervehtyä ennen lauantaita. Ehkä häävalssissa tanssitaitoa tärkeämpää on kuitenkin tunnelma. Tai niin voin ainakin itselleni uskotella. ;D

"Kullan värisen" plugin kohtalo selviää myös tänään! Viime viikolla sormusta sovittamassa käydessä kysyin puolileikilläni, että tekevätkö liikkeessä kultausta. Yllätykseksei vastaus oli kyllä, ja niinpä plugi jäi liikkeeseen! Kirurgin teräkseen ei tosin kuulemma välttämättä tartu, mutta toivottavasti plugissa olevaan pinnoitteeseen tarttuisi. Hintaakin kultaukselle tulisi vain pari kymppiä, joten sormet ja varpaat ristiin paitsi sille että ehdin parantua, myös sille että kultaus tarttuu!

Hääkengät nro 2

Mainitsin joskus että hääkenkien sotkeutumisen välttämiseksi valokuvaaja suositteli toisten kenkien käyttämistä kuvauksen ajan. Miljöökuvauksessa kun pyöritään usein luonnossa ja maasto saattaa esim sateen jälkiltä olla vaikka kuinka mutaista. Alkuperäinen tarkoitukseni oli lyödä vanhat valkoiset ballerinani pesukoneeseen ja katsoa saisiko niistä vielä käyttökelpoiset, mutta eilisen Ideaparkin reissun yhteydessä päädyin heräteostoksena hankkimaan uudet. Vanhat ovat jo sen verran palvelleet ja rakastetut, että hyvin ansaitsevat eläkepäivänsä.

Uudet tulokkaat ovat nahkaiset Tapasit Mekan alennushyllystä (kahdet kengät 50€). Alkuperäinen hinta oli muistaakseni 46,90€, eli hyvä tarjous. :) Näiden lisäksi otin punaiset kiiltonahkaiset ballerinat. Nyt vain pitää uutukaiset ahkerasti ajaa sisään, jotta pehmenevät yhtä ihanaksi kuin vanhat, mutta samalla yrittää pitää ne valkoisena. Näin pehmittämättömänä hieman tekevät rakkoa kantapäähän, mutta ei mitään mistä ei selviäisi Compeedin avulla. Näihin kehtaan hyvinkin vaihtaa myös juhlissa iltamyöhällä, jos korkkarit alkavat painaa päkiöitä. Sopivat sitäpaitsi tyyliltäänkin hyvin korkkareihini, jotka näkyvät tässä postauksessa, joten ei kukaan varmaan edes huomaa mitään. ;) 

Kenkien kuvausympäristönä toimi muuten aamuisen ikkunanpesun jäljiltä harvinaisen siisti työpöytäni. Normaalisti pöytä ei kyllä todellakaan näytä tältä. :D Aamuisen ikkunanpesun vuoksi artikkeli-, kirja- ja muistiinpanoröykkiöt piti väliaikaisesti siirtää puoli metriä oikealle pöydän toiselle puoliskolle.

p.s. Huomaa aamuinen tukka- ja meikkipostaus alla

Paluu bruneteksi

Ei käytykään tiistaina äidin luona sisällä asti, joten en saanut napattua kuvaa testikukka-asetelmasta. Siitä huolimatta tähän väliin hieman kuvapostausta - käväisin nimittäin keskiviikkona koekammattavana ja -meikattavana. Hyvä oli että kävin, koska muuten olisi voinut tulla hääaamuna ikäviä yllätyksiä. :) 

Samalla käynnillä tukkani myös värjättiin. Olin toivonut jonkinalaista vaaleanruskeaa, mutta kuulemma sellaisen aikaan saaminen on erittäin vaikeaa ilman että lopputulos on liian keltainen tai vihreä. Joten nyt väri on sitten melko tumma.. Näissä kännykkäkameran kuvissa värit ovat jälleen ihan persiillään, mutta tummuusasteesta saa tästäkin käsitystä. Sävy on todellisuudessa paljon lämpimämpi. Hetken tähän kyllä kestää totutella, kun aiempi värini oli mukavasti auringon polttaman vaalea. Olin ajatellut itseni hääkuviin melko vaaleana, mutta tämä tummuusaste tuntuisi soveltuvan ihon sävyyni paremmin. Kampauksen kanssa annoin aika vapaat kädet, ja tässä esimakua tulevasta. En ole ihan varma noista päälliosan kiepautuksista, saisivat olla ehkä vähän vähemmän kohollaan. En tiedä.. Mitä te olette mieltä? 

Meikkivoide oli koemeikissä ihan liian tumma, mutta se tulee onneksi vaaleampi sitten hääpäivänä. Oheisessa meikkikuvassa sävyt ovat vielä vääristyneemmät kuin tukkakuvassa, mutta koittakaa kestää. :) Kulmat värjättiin samalla kun tukkakin. Rajaukset tulevat olemaan hieman vahvemmat, nyt laitettiin vähemmän koska ripset oli tiistaina huollettu ja siitä syystä meikin puhdistaminen vähän hankalampi operaatio. Myös ripsaria laitettiin vain ihan ripaus alaripsiin. 

Luomiväreinä pronssin sävyistä vähän helmiäistä ruskeaa, jolla ei väritetä liikaa vaan ainoastaan korostetaan silmän muotoa. Poskille ja huulille laitettiin vadelman sävyä. Poskipunaa saisi ehkä olla aavistuksen vähemmän, ja huulipunan väri oli aavistuksen turhan pinkki.. Huulista ei nyt valitettavasti tullut kuvaa, koska olin ehtinyt syödä kaikki huulipunat näiden kuvien ottamisvaiheessa. :) Kenties jos jaksan siirtää kuvia järkkäriltä tänne saakka.. Vaikka meikki olikin aavistuksen turhan räikeä ja meikkivoide liian tumma, eikä tukkakaan ihan juuri mennyt nappiin,  en ole huolissani hääaamun lopputuloksesta. Sitähän varten koekampauksessa ja meikissä käydään, että päästään samalle aaltopituudelle ja löydetään oikeat sävyt! En ole aiemmin käynyt ko. ihmisellä, joten eihän hänen voi olettaakaan tietävän entuudestaan mistä pidän ja millaiset sävyt minulle käyvät.

Alkuviikosta tipahti postiluukusta häitä ajatellen tilaamani tunneli. Minulla on oikeassa korvassa 6 mm venytys ja vasemmassa kaksi normaalia reikää vierekkäin. Vasempaan korvaan olen ajatellut pieniä, kultaisia palloja ja oikeaan tilasin kuvan mukaisen kullanvärisen plugin. Harmi vaan, että luonnossa plugin väri ei muistuta kultaa läheskään noin paljoa! Valon tullessa oikeasta suunnasta, on havaittavissa aavistus kullan hohtoa.

kuva

Joutuukohan tässä siis tyytymään asematunnelin epäilyttäviin myrkkyplugeihin (joista toki löytyy kultaisempia vaihtoehtoja), vai olisiko ideoita millainen plugi/tunneli olisi hyvä? Kaulaan minulle tulee mummoni  helminauha, jossa on pienehköjä aitoja helmiä, jotka sävyltään menevät siis aavistuksen vaaleanpunaiseen. Sen kanssa ei liikaa saisi riidellä. Muutenkin toivoisin plugin olevan melko hillitty.

Urgent!

Selvisipä näin reilu kaksi viikkoa ennen  häitä (jäänyt hieman viime tippaan..), ettei MLL välitä lapsenvahteja ryhmiä varten. Haluaisin hirveästi että vanhemmat voisivat dumpata lapsensa aina välillä leikkihuoneeseen luotettavien lapsenvahtien kaitsettaviksi ja keskittyä itse toisten kanssa seurustelemiseen. Juhlapaikalle tulee joka tapauksessa oma huone lapsille, mistä löytyy ainakin leluja ja dvd:itä (mitään karkkibuffettia ei tule, koska sokerihumalaisille pilteille kaivattaisiin varmaan ainakin yksi vahti / lapsi ;), mutta pelkään silti että lapset tylsistyvät ilman että on joku vähän keksimässä heille tekemistä. Ja mun juhlafiilis kyllä laskee kuin lehmän häntä, jos kuulen lasten monkuvan, että "äiti mennään jo kotiin, täällä on tylsää-ää". :) Olin niin luottanut MLL:ään, ettei tullut edes mieleen pohtia muita vaihtoehtoja!

Siis apua kaivataan:

Mistä pari luotettavaa lastenvahtia häihin edullisesti parin viikon varoitusajalla??

Kukkia ja sidontaa

Perjantainen puvun sovitus toi ilouutisen - hyvä tulee kunhan vaan puretaan puvussa tällä hetkellä olevat kavennukset. Jes! Olen siis ainakin yhden vaatekoon kaventunut.  Aion silti lipitellä vielä Nutriletteja ja käydä ahkerasti salilla, sillä en kuitenkaan panisi pahaksi vielä parin kilon pudotusta. On myös huomattavasti helpompi pysyä laihiksella, kuin yrittää jollain ihmeellä pitää täsmälleen sama paino. Mutta voitte kuvitella, että taakka putosi harteilta! :)

Toinen taakka tipahti harteilta sunnuntaina, kun pöytäkukkien kohtalo selvisi. Maljakoiksi hankittiin jo pari viikkoa sitten Ikeasta neliskanttiset REKTANGEL-maljakot, mutta niiden sisältö oli vielä mysteeri. Sunnuntaina varastin testimateriaaleja äidin pihalta ja löysimmekin aika kivan ja yksikertaisen asetelman. Testiversiossa ruusujen virkaa toimitti tumman punaiset pensasruusut, mutta häihin tarkoitus olisi hankkia vaaleita markettiruusuja, väri riippuu siitä mitä on tarjolla. Valkoiset tai vaalean vihreät olisi kaikkein parhaat, mutta luulenpa että ei ole paljoa valinnan varaa. Aiomme vielä käydä kyselemässä marketeissa josko voisimme tilata tiettyä väriä tietylle päivälle, mutta uskoisin että joka tapauksessa jotakin ruusuja löytyy, kun ei ole niin väliä ovatko kaikki samaa väriä jne.

Kukka-asetelmia tulee yhteensä kymmenen. Jokaiseen maljakkoon tulee 5-6 ruusua riippuen ruusujen koosta, kun 5 ruusun nippu marketissa maksaa n. 5 €, tulee ruusuille yhteensä hintaa n. 25-30 €. Ruusunipun ympärille kieputetaan äipän pihasta vihreää vähän köynnösmäistä kasvia, jonka nimeä en tiedä.. Asetelmat tehdään perjantai-iltana ja laitetaan yöksi äidin maan alla sijaitsevaan kylmäkellariin, joka jopa näillä helteillä on suhteellisen viileä, joten toivottavasti säilyvät kauniina pelkän veden (ja mahdollisesti kukkavirkisteen) voimin lauantaille. Harmittaa kun en lahopäänä tajunnut ottaa testiasetelmasta kuvia, mutta olemme tänään menossa Valkeakoskelle, joten katsotaan josko se olisi vielä esittelykelpoisessa kunnossa. :)

H soittaa tänään (vihdoin) juhlapaikalle. Peukut pystyyn että kaikki selviää parhain päin!

Jänskäilyä

Jännittää vähän huominen ja puvun muokkaussovitus. Mitä jos ei siitä saakaan sopivaa?? Kaiken järjen mukaan pitäisi saada, mutta jos ei saakaan niin mitäs sitten tehdään? :-? Mainitsinko jo miten ärsyttää että normaalisti mulla kaikki paino lähtee yläkropasta, ja juuri tällä kertaa se on sitten haihtunut lanteilta, missä sen ei olisi niin väliä?? Onneksi enää huomiseen täytyy odotella tuomiota. Nyöritys taitaa olla ensimmäinen hätäratkaisu tai jos silläkään ei saa pukua nätisti istumaan, niin sitten pitää katsastaa liikkeen kolmen viikon päästä vapaana olevat vuokrapuvut. Voi tuskaa..

kuva

Tiistaina käytiin tanssikurssilla treenaamassa häävalssia. Yllättävän hyvin meni ottaen huomioon millaista räpiköintiä meidän valssaaminen aiemmin on ollut. :D Oli kiva oppi vähän enemmän oikeasta tekniikasta - paljon helpompi yrittää tanssia oikein kun tietää miten sen pitäisi tapahtua. :) Totesin myös, että mitä tukevampi tanssiote, sitä helpompi siihen on heittäytyä vietäväksi. Jos pitäis luottaa löysään makarooniin, niin eihän siitä mitään tule. ;) Vielä kun käydään pari kertaa hiomassa, niin eiköhän se häävalssi ainakin suhteellisen edustuskelpoisesti pitäisi mennä. Ehkä vähän paineita asettaa se, että pitkän linjan tanssin harrastajana kaikki varmaan olettaa, että hallitsen myös valssin. Onhan siinä toki perusryhdistä ja vartalon kannatuksesta hyötyä, mutta kun en ikinä ole paritansseja harrastanut, niin aika hankalaa on oppia seuraamaan ja antautua vietäväksi. Onneksi H:lla on rytmitaju kohdillaan, koska epätahdissa seuraaminen olisi varmaan vielä tsiljoona kertaa vaikeampaa. :)

H on paraikaa kaverinsa kanssa nousemassa laivaan suuntana Tallinna. Tuomisina pitäisi olla kaikki tarpeellinen väkijuoma onnistuneita kekkereitä varten. Olen jättänyt juomatarpeiden suunnittelun kokonaan H:lle, joten voin vain toivoa ja luottaa että laskelmat on kohdillaan.

Ilmoittautumisvaikeuksista..

Kutsussa ilmoitettu viimeinen ilmoittautumispäivä on tänään, mutta vielä on runsaasti väkeä, jotka eivät ole ilmoittaneet mitään suuntaan tai toiseen. No vielähän sitä ehtii ja enhän voi olla varma vaikka nämä kaikki olisivat tänään jo soittaneet kaasolle (joka siis vastaanottaa puhelinilmoja). Mutta miten se oikeasti voi olla niin vaikeaa ilmoittaa tulemisestaan tai tulemattomuudestaan ajoissa? Tunnustan että meilläkin on joskus jäänyt viimetippaan, mutta ilmoittautumisajan puitteissa ollaan silti toimittu. Ihan niin kuin morsiuspari häiden alla kaipaisi lisää puuhaa soittelemalla puoli sukua läpi.. 

Sitten vielä enemmän ihmetyttää "tullaan jos päästään" vastaukset. Miten vaikeaa on päättää, että tulee tai ei? Morsiuspari siis maksaa kymmeniä euroja ihan varmuuden vuoksi? Ja kuluttaa tunteja pohtien miten istumajärjestys rakennetaan niin, että kaikilla on mieluisia vieruskavereita, mutta näiden epävarmojen kohdalle ei jää tyhmiä aukkoja.. No en oikeasti ole vielä kovinkaan turhautunut, mutta ihmettelen. :) Parin viikon päästä pitää viimeistään ilmoittaa tarkka pääluku, joten jos silloin vielä on kysymysmerkkejä, niin sitten annan itselleni luvan hajoilla. ;)

Eilen valmistuivat morsiustyttöjen mekot. Yritän jossain vaiheessa saada otettua kuvia kunnon päivänvalossa, jotta saan tänne esille. Tänään taidan olla koko valoisan ajan töissä jotta saan kandin valmiiksi maanantaiksi tarkastajalle lähettämistä varten, mutta jospa huomenna. Ostin myös tytöille hiuskukat, mutta en ole ihan varma menevätkö ne käyttöön, koska eivät sitten oikeastaan niin hyvin sopineetkaan mekkoihin. Ovat myös tavallaan liian aikuismaiset. Muistelisin Ninjassa nähneeni sellaisia rusettiklipsejä ja taidan käydä vähän hypistelemässä niitä. Nuo kukat on kyllä muuten tosi nätit, joten voisin toisen pitää itse ja antaa toisen vaikka jollekin kaverille lahjaksi. 

H:n oltua poissa maisemista ei olla vieläkään saatu asioita selvitettyä juhlapaikan kanssa. Lisääkin kysymyksiä on herännyt, joten ehkä ihan hyvä ettei vielä olla soiteltu. Mutta ensi viikolla se täytyy kyllä hoitaa pois alta. Maanantaina täytyy myös varata aika floristin tapaamiselle ja tiedustella MLL:n lapsenvahtipalvelusta häihin. 

Onko teillä ollut/tulossa lapsenvahteja häihin? Mitä kautta ja paljonko kustantaa?

Tasan kuukausi matkaa alttarille!

Todella omistuiselta tuntuu, että pitkään ja hartaasti suunniteltu päivä on vain kuukauden päässä! Toisaalta odotan innolla, toisaalta haluaisin vielä pitkittää suunnittelua ja morsiamena oloa. :) Harmittaa vähän, kun tähän vuoteen on kuulunut niin paljon murhetta, että ei oikein ole osannut nauttia täysillä valmisteluista. Onhan tämä kuitenkin niin ainutkertaista aikaa elämässä! Sitten taas toisaalta voihan niitä juhlia muutenkin järjestää. Kaasollani ja miehellään on tapana viiden vuoden välein järjestää ystäville jotain kivaa hääpäivänsä kunniaksi. Hääpäivä antaa yllätysten ja tapahtumien järjestämistä rakastavalle vaimolle mahdollisuuden suunnitella ja valmistella, sekä vieraille luonnollisesti kivaa tekemistä yhdessä ystävien kanssa. Tapa saisi hyvinkin juurtua myös meidän avioliittoon. :)

Eilen tein pitkän ja hikisen alusvaatteiden metsästysreissun. No oikeastaan sovitin alusvaatteita vain kahdessa paikassa, mutta sekin oli vähän liikaa ottaen huomioon helteen aiheuttaman hien ja nihkeyden määrän iholla.  Jahti oli kuitenkin aloitettava, koska tajusin että minulla on oltava alusvaatteet puvun muutostöiden sovituksessa ensi viikon perjantaina! Onneksi Patriciasta löytyi kiva korsetti + alushousut setti, joten metsästystä ei tarvinnut jatkaa sen pitempään. Hinta oli kyllä aika huimaava, mutta eiköhän noita tule käytettyä sitten häiden jälkeenkin juhlissa. Alushousut ovat ehkä kokoa liian pienet oman kokoni oltua lopussa, mutta toivottavasti tässä vielä muutamat kilot karisevat ennen h-hetkeä.

Tajuttuani tosiaan miten lähellä puvun muutostöiden mitoittaminen jo on, päätin ottaa pienen kirin laihduttamisessa. Kuutisen kiloa on jo tipahtanut, mutta en ole vielä läheskään tyytyväinen. Yleensä kilot tippuvat minulla lähinnä yläkropasta, mutta juuri minun tuurilla ne tällä kertaa ovat haihtuneet lähinnä pepusta, mihin ne normaalisti jämähtävät takiaisen lailla! H on kehuskellut takapuoltani moneen otteeseen viime viikkoina, vaikkei normaalisti imarteluja kovin ahkerasti jakelekaan, joten jotain on selvästi tapahtunut. :) Mutta voisiko sama tapahtua tuohon vyötärön seudulle myös, ja nopeasti pliis? Laihdutuskirin toteuttamiseksi vietän nyt lounas(puoli)tunnit työpaikan kuntosalilla. Ensin kuntopyörää reilu 10min, sitten soutulaitetta reilu 10min ja päälle hieman venyttelyä. Lisäksi työmatkat kävellen vajaa 15min suuntaansa, H:n  ja auton ollessa tämän viikon P-Savossa lomailemassa, ei tule onneksi kiusausta säästää aikaa ajamalla tuon naurettavan lyhyen matkan autolla. :P Tahtoisin vielä lenkkeillä hieman iltaisin, mutta tuossa helteessä siitä on ihan turha haaveilla. Kenties rauhallinen iltakävely vaikka hervannan toiseen päähän uimarannalle voisi olla vaihtoehto?

Vielä laihtumista tehostaakseni nautin salilla vietetyn lounastunnin päälle (työajalla, hih) Nutrilett ateriankorvikkeen ja paljon vettä. Jos päivän aikana nälkä yllättää, löytyy työhuoneesta banaaneja ja kirsikkatomaatteja. Joskin tuo Hunger Control -pirtelö ihan oikeasti pitää aikas hyvin nälän tunnetta loitolla! Kotiin ostin pelkästään vihersalaattitarpeita ja täysjyväkauraleipää päivällistarpeiksi ja aamupalaksi syön Elovena Plus hiutaleista tehtyä kaurapuuroa mansikkakeiton kanssa. Iltapalaksi vielä leipää ja kurkkua. Kaloreita kertyy näin n. 1200 kCal ja Kiloklubin kaikki pallot näyttää vihreää. Toivottavasti näillä saisi näkyviä tuloksia jo parissa viikossa!

 kuva

Ihon kiinteyttämistä varten shoppasin eilen Madaran kiinteyttävää vartalovoidetta Ruohonjuuresta. Yhden käyttökerran perusteella iho tuntuu ainakin pehmeältä, katsotaan sitä kiinteytymistä sitten vähän myöhemmin.

kuva

Patriciassa on muuten tällä hetkellä kaikki korsetit -30%, jos jollain muullakin sellainen haussa! Valikoimaa ei älyttömästi ollut, mutta ihan peruskivoja korsetteja muutamassa värissä. Ainakin omani vaikuttaa tukevalta ja laadukkaalta. En huomannut katsoa Made in -kohtaa, mutta Patrician nettisivujen mukaan kaikki tuotteet ovat kotimaisia. Luulisi sen takaavan laatua sen verran, että ei nyt ainakaan päälle ratkea. :)

Jotain positiivista

Viime viikon tohinoissa unohdin raportoida erään tosi kivan jutun. Varasimme nimittäin ensimmäisen häämatkan! Tarkoitus olisi ensi kevättalvella lomien ja rahatilanteen salliessa lähteä johonkin kauemmas ja pitemmälle häämatkalle. Häiden jälkeisenä tiistaina lähdemme kuitenkin minihäämatkalle Bengtskärin majakalle. Rakastamme molemmat merta ja majakoita, joista Bengtskär on erityisesti suosikkimme. Kyseinen majakka esiintyy kotimme seinällä mm. yhdessä julisteessa (suomen majakat 1910), sekä kahdessa kehystetyssä postikortissa. Kohde on siis mitä täydellisin! H:n oli kuulemma tarkoitus yllättää minut kyseisellä matkalla, mutta otinkin itse asian puheeksi viime viikolla. Miten niin ollaan samalla aaltopituudella. :)

kuva mtv3

Olemme itseasiassa jo joitakin vuosia suunnitelleet reissua Bengtskäriin, jossa nykyään ei ole enää majakkatoimintaa, vaan se on muokattu matkailukäyttöön. Korkeista hinnoista johtuen emme aiemmin ole reissua tehneet, mutta tämän parempaa tilaisuutta en voisi kuvitella. :) Odotan innolla rentoutumista merimaiseman äärellä, kävelyitä rantakivikossa ja yöpymistä entisessä majakanvartijan huoneessa.

Erinäisiä kriisejä.

Käytiin eilen juhlapaikassa lyömässä lukkoon ruokalistaa sekä ottamassa mittoja molemmista saleista, jotta päästään tarkemmin suunnittelemaan plaseerauksia, koristeluja ym. Samassa yhteydessä päästiin myös maistamaan toivomaani valkosuklaa-limejuustokakkua. :) Kakku oli ihan hyvää, tosin olin toivonut että se aiheuttaisi vielä suuremman ihastusreaktion.. Mutta kun en osaa sanoa mikä olisi ollut viallakaan, niin paha oli toivoa muutoksia. Kenties koostumus olisi saanut olla hieman kuohkeampi? Pitänee keskustella vielä asiasta jossakin vaiheessa. Henkilö jonka kanssa olin sopinut tapaamisen ei ollut itse paikalla ja meidät vastaanottaneella ihmisellä ei tuntunut valitettavasti olevan ihan hirveästi mielenkiintoa juhliamme kohtaan. Tai tietämystä asioita.. Pitää puhua asiaa aiemmin hoitaneen henkilön kanssa vielä sillä pari asiaa jäi vähän mietityttämään.

Ensinnäkin ruoan hinta. Menun hinta juhlamenuna on 24€/hlö, mutta kun nimeen lisätään etuliite hää-, hinta pompsahtaa 28€/hlöön. Menulappua siteeratakseni - häämenu sisältää paikan koristelun, jonka asiakas hoitaa itse. Normaalisti tästä peritään 70€ tilavuokra. Minun matematiikan taidoillani kuitenkin 4€/hlö lisää tekee 100 vieraan juhlissa jo n. 400€, joka ei mielestäni ihan kauhean hyvin korreloi tuon 70€:n kanssa. Näitä häälisiä nyt on kaikissa hinnoissa, mutta tämä on kuitenkin ehkä törkein, mihin olen törmännyt! Kuulostaako teistä reilulta? Pitää myös ehdottomasti pyytää vielä kaikki sovitut asiat paperille, sillä esimerkiksi pari vuotta sitten ystäväpariskunnan häissä oli sovittu ruokailun hinnaksi 25€/hlö, mutta lasku oli tullut 27€/hlö mukaan. Törkeää! Lupausten pitämisessä on tässä meidän juhlienkin kohdalla jo näyttänyt olevan vähän ongelmia. 

Nimittäin mikä itseäni ehkä eniten ihmetyttää on se, että kun syksyllä paikan varasimme, meille luvattiin ettei yli 80 vieraan juhlien aikaan paikkaan oteta mitään muita varauksia samalle päivälle. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että samalle päivälle on buukattu kaksikin tilaisuutta meidän lisäksemme! Kuulemma rippikoululaiset lopettelevat leiriään silloin ja lisäksi viereisessä salissa on joku juhlalounas. On toki olemassa mahdollisuus, että nämä muut ovat jo häipyneet kun me saavumme paikalle puoli kolmen maissa. Mutta kuka vastaa esim siitä, etteivät rippikoululapset käy edellisenä yönä huvikseen sabotoimassa koristelujamme, tai jotain muuta yhtä fiksua? Muistaakseni siinä iässä on niin kivaa tehdä kiusaa muille ihan vaan huvikseen. Vähän jännitystä elämään jne. Kuka ylipäätään haluaa juhliensa nurkille pyörimään lauman teinejä? Ja miksi ihmeessä meille luvattiin, ettei muita tilaisuuksia ole, jos niitä sitten kuitenkin onkin?! Miten ihmeessä tämä asia pitäisi yrittää ratkaista? Joku hinnan alennus varmaan olisi kohtuullista, mutta se ei missään muotoa poista sitä ongelmaa, että juhlapaikka häidemme aikaan kuhisee ulkopuolisia. Kun nimenomaan siellä korvessa juhlitaan siksi, että saataisiin olla rauhassa. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?

Kenties innottomuuteeni vaikuttaa osaltaan myös se, että eilinen oli varsinainen huonojen uutisten päivä. Sain mm. nyt virallisesti tietää että työsopimustani ei tulla jatkamaan syyskuussa, koska tiimiin ei saa palkata enempää väkeä naapuritiimin kasvettua vastikään parilla tyypillä. Olen jo valmiiksi vähän uupunut ajatukseen koko työnhakuprosessista. :( Tosin taidan murehtia sitä sitten vasta häiden jälkeen. Mutta jos joku tietää missä Tampereen seudulla kaivattaisiin käytettävyysinsinööriä, niin vihjeitä otetaan innolla vastaan! :) DI:n paperit on kädessä lokakuussa, jos vaan uskallan ottaa ne pihalle heti dipan valmistuttua. Ehkä jään odottelemaan työpaikan löytymistä ja käyn siinä sivussa parit kurssit. En ole koskaan käynyt työkkärissä, mutta ne kauhukertomukset siitä miten ihmistä siellä kohdellaan kuin rikollista ja pakotetaan ottamaan vastaan täysin koulutusta tai kiinnostusta vastaamatonta työtä saa harkitsemaan kannattaako tässä kokonaan työttömäksi jättäytyä. Niistä muista huonoista uutisista ei ole minun asiani huudella, mutta sanottakoon että ei ole kovinkaan hyvä mieli juuri nyt..

Lisäys edelliseen

Jäin pohtimaan että en välttämättä itsesäälin alhoissani aiemmin ilmaissut itseäni kovin selkeästi.  Yhtä asiaa en voi painottaa liikaa - tarkoitukseni ei ollut millään muotoa kritisoida kaasoani, vaan tuoda esiin dilemma siitä, että kaipaisin hössöttää hääjutuista kaasoni kanssa, mutta en halua rasittaa häntä hääjutuilla. Kaasoni on ollut ihana ja osallistunut kaikkeen mitä olen kehdannut pyytää, sekä järjestänyt aivan täydelliset polttarit, ja myös käskenyt kertomaan jos hän voi jotakin tehdä, vaikka hänen oma mielentilansa varsinkaan aiemmin keväällä tuskin oli kovin positiivinen ja energinen. Olen hänelle todellakin kiitollinen, enkä voisi toivoa parempaa kaasoa! 

Ainut pettymykseni on siis tämä yöpymisasia, enkä siitäkään syytä kaasoa vaan itseäni. Enhän edes kehdannut sanoa hänelle suoraan, että kaipaisin hänen tukeaan ja läsnäoloaan edellisenä iltana ja aamulla. Joten mistäpä hän sen tietäisi. Pitäisi mahdollisesti opetella avaamaan suunsa ja kertomaan mitä miettii... Ehkä mielipahani taustalla on jonkinlainen omistushaluisuus, eli en haluaisi jakaa ystävääni itselleni niin tärkeänä iltana ja aamuna. :) Mutta eiköhän se pettymys tästä laannu - varmaankin stressi ja väsymys saavat kaiken tuntumaan kurjemmalta. Onneksi nyt kutsuu loman ensimmäinen osa ja Pohjois-Savo! Olen todellakin sen tarpeessa.

Ei-ikinä-mitään-ja-aina-vaan-kaikki

Pahoittelut jo etukäteen, mutta tästä taitaa tulla whine-postaus. :) Stressaan. En tiedä missä tulen yöpymään ja erityisesti missä vaihtamaan morsiuspukuun hääpäivän aamuna. Kotona en missään nimessä halua vaihtaa, koska siinä tapauksessa puku on harmaana kissankarvoista jo ennen kuin sen on saanut edes päälle. Luulin että meillä kaason kanssa oli suunnitelma, mutta olinkin käsittänyt väärin ja suunnitelma olikin käytännössä kaasolle perheensä kanssa. Harmittaa hieman mutta ei voi mitään.. Kuvaus on klo 11:15, joten puku pitäisi saada päälle jo ennen yhtätoista, mutta hääyötä varten varattu hotellihuone saadaan käyttöön aikaisintaan klo 14. Ehkä sitten kaason ja hänen perheensä hotellihuoneeseen voisi mennä vaihtamaan, mutta tuntuu että olisin siellä ylimääräisenä ja tiellä. Uskoisin että tulen olemaan sen verran hermostunut, että kaipaisin kaasolta aika paljon tukea - varmaankin myös jo edellisenä iltana. Luulen kuitenkin että jos paikalla on myös hänen miehensä ja tyttärensä, niin pidän hermostukset sisälläni ja pahimmassa tapauksessa puran ne sitten äksyilemällä H:lle puhelimen välityksellä. Loistavaa. :P

Kuluneen vuoden aikana olen ylipäätään tuntenut jääneeni häästressin ja hössötysten kanssa vähän yksin.  Kaason elämäntilanteesta johtuen en ole viitsinyt pahemmin hehkuttaa tai pyytää apua. Hän kyllä sanoi, ettei häiden järjestäminen ole mikään inhottava velvollisuus tai rasite, mutta en minä silti halua lisätä hänen taakkaansa. Yhdet häät sitä paitsi tuntuvat melko tyhjänpäiväisiltä ihan oikeiden murheiden rinnalla.. Todellakin tiedän, ettei se ole elämän tärkein päivä kenellekään muulle kuin minulle ja H:lle. :) Ja onhan minulla toki H, joka on ollut ihana ja auttanut kaikessa mitä olen pyytänyt! <3 Mutta ei se ole sama asia. Ei H ymmärrä miksi joku servetin väri on niin tärkeä asia, tai miksi otan stressiä siitä missä kukakin nukkuu edellisen yön. Mietin miten ihanaa olisi, jos kaasoni elämään ei olisi tarvinnut tulla vastoinkäymisiä! Tietysti myös siitä itsekeskeisestäkin näkökulmasta, miten kivaa olisi ollut voida täysillä nauttia kaikista järjestelyistä ja jakaa tämä kaikki ystävän kanssa.

H ja BM yöpyvät siis edellisen yön joka tapauksessa meillä. Jotenkin olin ajatellut, että haluaisin nukkua edellisen yön jossakin muualla kuin H:n vieressä, jotta ensitapaaminen vimpan päälle tällättyinä tuntuisi sitten vieläkin kivemmalta. Mutta en halua yksinkään hotelliin mennä hermoilemaan, joten pahasti näyttää siltä että kotona on oltava. Voi huoh.  Tunnen olevani hirveän itsekäs ihminen, kun odotan kaasolta vähän niin kuin jakamatonta huomiota häiden alla. Ymmärrän totta kai, että perhe on hänelle tärkein myös minun häideni aamuna! Eikä tähän nyt maailma kaadu - olen vain vähän pettynyt. En oikein tiedä kenelle sitä IRL purkaisin, joten blogi tuntui hyvältä paikalta päästellä höyryjä. Siis kiitos ja anteeksi. ;)

Miten innoissaan ja omistautuneita teidän kaasot ovat olleet häistä? Miten aiotte hoitaa / olette hoitaneet edellisen yön ja hääaamun käytännön järjestelyt?

Sekalaista asiaa

Sain tänään vastauksen ripsiä koskien. Kato johtui ilmeisesti helteen vuoksi pilaantuneesta liimasta, kuulemma samaa on ilmennyt aika monessa paikassa ympäri Suomen. Saan huollon takuuseen, joten kaiketi asiat käätyy parhain päin. :) Ensimmäinen sopiva aika tosin löytyi vasta reilun viikon kuluttua, mutta toivottavasti muutama ripsi roikkuu mukana sinne saakka. 

Nyt hakkaan päätäni näppäimistöön, koska tajusin unohtaneeni  linkata tänne eilisen Tampereen tarjouksen CityDealista. Tarjouksessa oli nimittäin geelikynnet pidennyksillä ja ranskalaisella värillä hintaan 40€! Itse tartuin tarjoukseen ja suunnitelmana oli linkata se myös tänne, mutta kun en sitä heti tehnyt, niin unohdin. Pahoitteluni! :(

Eilen shoppailtiin myös askartelutarvikkeita karkkirasioita varten. Paperissa päädyttiin vähän edullisempaan vaihtoehtoon, koska scräppipaperit on niin tajuttoman hintaisia. Materiaaliksi lähti siis vaalea helmiäiskartonki, ruskea versio kutsuissa käytetystä nauhasta (ks. banneri) sekä tavallisia messingin värisiä haaraniittejä. Kuvia luvassa kunhan saan askarreltua mallikappaleen näistä materiaaleista. Ostettiin saman tien tarpeet kaikkiin rasioihin, joten parempi olla hyvä..

Morsiustyttöjen mekot ovat nyt helman taittoa vaille valmiit. Viime torstaina soviteltiin tyttöjen kanssa ja suureksi helpotuksekseni molemmat ihastuivat rinsessamekkoihinsa. Projekti on nyt vähän jäissä, koska ompelulanka loppui ensimmäisen helman ensimmäisen kerroksen puolivälissä. Näillä helteillä reissu Hervannasta peräti Lielahteen kangaskauppaan tuntuu ihan liian työläältä. :P 

Torstaina tosin pitäisi jaksaa ajella ilmastoimattomalla autolla Pohjois-Savoon asti mökkeilemään, joten toivotaan vähän pilvisempää silloin.. Ei niinkään itsen takia, mutta kisuja käy vähän sääliksi! Niiden olon helpottamiseksi hankittiin eilen kahdet turvavyöt, jotta ei tarvitsisi kyhjöttää kuin sillit suolassa samassa, kuumassa kantokopassa. Illalla kun käytiin koeajelulla, pitkäkarvaisempi mirreistä nökötti koko matkan paikallaan märän pyyhkeen alla (lieni ensimmäinen hetki moneen päivään kun sen turkin kanssa oli edes hieman viileämpää), mutta toinen yrittii läkähdyttää itsensä pomppimalla ympäri takapenkkiä ja kuikuilemalla ikkunoista ulos. Mourukuoro johon molemmat neidit yhtyivät koko puolistuntisen ajelun ajan taisi kuulua avoimista ikkunoista hyvin myös jalankulkijoille, koska saatiin muutamia vähän kummeksuvia katseita. :P Neidit tosin itkevät Savon reissulla yleensä aina Jyväskylään asti, joten se ei ollut suuri yllätys. Kuljetuskoppa otetaan varmuuden vuoksi mukaan, mutta kyllä nämä turvavyöt taitavat silti olla se ensisijainen matkustusapuväline. Ostettiin heräteostoksena myös sellainen jyrsijöille tarkoitettu juomapullo, jos saataisin mirrit opetettua käyttämään sellaista. Ensiyrittämältä ei oikein ottanut toimiakseen, mutta pitää kokeilla naksuttimen kanssa tänään uudestaan. :) H lähti juuri ostamaan häkkituulettimen takapenkille viritettäväksi, sekä varjostimet takasivuikkuinoihin. Sitten uskoisin että olemme kaikkemme tehneet mirrien matkustusmukavuuden eteen?

Not happy.

Riemuni uusista ripsistä on vähän laantunut sitä mukaa kun ripsiä on viikonlopun aikana kohdannut lievä sulkasato. Olen noudattanut kaikkia hoito-ohjeita parhaan taitoni mukaan - ollut pesemättä naamaani kaksi vuorokautta (ew!), syynännyt kaikkien puhdistuaineiden ja voiteiden tuoteselosteet, välttänyt hankaamista ja turhaa koskemista, yrittänyt nukkua selällään, meikkiä en ole käyttänyt enkä saunassa käynyt. Uimassa tosin kävin pariin kertaan viikonloppuna ja rannalla tuli luonnollisesti köllöteltyä n. tunnin verran siinä yhteydessä. 

 perjantai

En tiedä johtuuko kuumuudesta vai mistä, että ripset silti tipahtelee. Epäilen että yksi syy voisi olla, ettei silmiä puhdistettu mitenkään ennen ripsien kiinnittämistä, joten omissa ripsissä oli varmaan ihon rasvaa ja aamulla laitettua silmävoidetta (joka muuten sisälsi öljyä ja meni siksi kiellettyjen listalle). Ihmettelin tätä hieman jo laittotilanteessa, mutta ajattelin että kaipa ammattilaiset tietävät mitä tekevät.. Yhtä lukuunottamatta kaikki pudonneet (jotka olen huomannut) ovat lähteneet ilman omaa ripseä, eli luojan kiitos noita omia karvoja on vielä silmissä! Olisikin kiva häissä mennä pelkillä millin tyngillä...

maanantai

Laitan ripset laittaneeseen paikkaan mailia, että onko tällainen sulkasato ihan normaalia. Katsotaan miten käy.

Räps räps

Häät - mikä ihana tekosyy. Muun muassa hankkia ripsipidennykset! Ystäväni vinkkasi viime viikolla City Dealin tarjouksesta, jolla sai pidennykset puoleen hintaan, ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi. Eipähän tarvitse huolehtia ripsarin valumisesta tai irtotupsujen putoilemisesta hääpäivänä! Voin myös antaa meikkipussin pölyttyä kaapissa vaikka koko loppukesän. :) Alla tämän päiväinen meikitön työlook - kulmakarvat ehkä haluaisivat tavata pinsetit ja alaripset pienen ripauksen ripsaria, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Parhautta. <3

Lopputuloksesta tuli kivan luonnollinen, eikä mielestäni näytä siltä kuin olisi tekarit päässä jatkuvasti. Operaation kesto oli kohdalla positiivinen yllätys, sillä olin lukenut jostakin että laitto saattaa kestää neljäkin tuntia, mutta omalla kohdallani selvittiin 1h15min. Tämä tosin johtui siitä kyseenalaisesta juhlan aiheesta, että minulla on niin vähän ripsiä.. :D Mutta ei nämä niin harvoilta mielestäni näytä, eli ei paljon sureta. Epäilen että edessä saattaa olla pahemmanlaatuinen koukuttuminen. :)

Diamonds are a girls best friend

Käytiin eilen uudelleen tutkailemassa The sormusta, ja laitettiin samantien tilaus vetämään. Kivet olivat ilokseni pienemmät kuin muistin, joten niiden kanssa ehkä helpommin osaa elää. :) Rungon väri vaihdettiin valkokullasta keltakultaiseksi, jotta sopii paremmin yhteen keltakultaisen kihlan kanssa, mutta istutusosa tulee valkokultaisena. Rungon leveys ja korkeus räätälöidään sopiviksi kihlan mittojen mukaan ja kullan karaattimäärä myös kihlaa vastaavaksi. Voila! Ihanaa saada sormus mittatilauksena ja vielä Tamperelaisena käsityönä. :) Malli löytyy liikkeen verkkosivuilta, mutta koska myös tutut saattavat lukea tätä blogia, jääköön se vielä arvoitukseksi. ;)

H on vielä kahden vaiheilla haluaako uuden sormuksen, joten kultakaupoissa taidetaan silti jatkossakin kierrellä.

Askartelua ja sormuspohdintoja

Testailin alkuviikosta hieman karkkirasian taittelemista. Kaavat suunnittelin omasta päästä ruutupaperin avulla, tällainen laatikko syntyi kahdesta neliön muotoisesta kartongin palasta (kansi 9 x 9 cm, laatikko 10 x 10 cm). Mallikappaleessa käytin korttiprotoista ylijäänyttä scräppipaperia ja tarkoitus olisi käyttää jonkinlaista scräppipaperia myös lopullisissa versioissa. Voi tosin olla, että budjettisyistä joutuu tyytymään yksiväriseen kartonkiin...

Rasian päälle ajattelin kuvan kaltaista "silkkinauha"rusettia. Nauhan väri riippuu vähän käytetystä kartongista/paperista, mutta tämä tummanruskea ainakin on kiva. Rusetin ajattelin kiinnittää jonkinlaisella koristellulla haaraniitillä (esim. alla), jos vaan keksin jonkun kätevän tavan saada niitti siististi läpi nauhasta ja pahvista. Ideoita?

kuva

Tänään käydään tiputtamassa pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta seurakunnalle. Kerrankin fiksu virasto, jonka ovet on edes yhtenä päivänä viikossa auki neljän jälkeen! Samalla reissulla käydään sovittelemassa yhtä erityistä sormusmallia, joka viime viikolla jäi mieleen. Hinnasta ollaan jo päästy H:n kanssa yhteisymmärrykseen (H ostaa ko. hintaluokan sormuksen, jos minä ostan loppuvuoden kissanruoat ja kissanhiekat - deal! :), vaikka alkuun olikin vähän erimielisyyttä siitä miten paljon sormus saa maksaa. 

Nyt vaan pitäisi osata ratkaista, että onko tämä nyt Se sormus, vai vieläkö jatketaan etsintöjä? Onhan vihkisormus sentään esine, joka tulee (toivottavasti) kulkemaan mukana koko loppuelämän, joten tämä on ehkä tärkein päätös koko hääjärjestelyissä. Ei ollenkaan helppo juttu! Olen sovittanut kymmeniä ja taas kymmeniä eri malleja, mutta en vieläkään osaa varmaksi sanoa minkätyylinen on se, jota haluan kantaa vielä vanhana mummelina. Tämä eräs yksilö on meistä molemmista todella kaunis, mutta minua huolestuttaa onko siinä olevat kivet liian suuret. Kolhinko niitä ympäriinsä niin, että tipahtelevat pois? Miten helposti teillä on syntynyt päätös sormuksesta?

Jotain uutta, jotain lainattua

Lauantainen sovittelurumba päättyi onnellisesti ja H:lle löytyi hyvä puku, johon molemmat olimme tosi tyytyväisiä. Puku on hieman persoonallisempi vaihtoehto ja tosi tyylikäs. Takki on etäisesti Bonjour-puvun tyylinen, suunnilleen puoleen reiteen ulottuva ja leikkaukseltaan kapea, joka istui kivasti H:n kapean jäntevään varteen. Takkikangas on mustaa, kuvioitua ja himmeän kiiltävää. Liivi on kuvioitu hopeanharmaa ja plastroni tumman harmaa. Pohdin hieman tuota harmaata yhdistettynä minun pukuni kermanvalkoiseen, mutta kun kokeilimme kermanvaaleaa pukua puvun rinnalle, niin ei se näyttänytkään ollenkaan pahalta. Puvussani on vieläpä hieman hopealankakirjailuja, joten luottavainen olen, että hyvältä näyttää! Varaus jätettiin heti ja minullekin saatiin varattua aika puvun korjauksia varten. BM:lle ajateltiin tavallista tummaa pukua ja samanlaista liiviä + plastronia kuin H:lla. Vielä pitäisi saada herra joskus Treelle liiviä sovittamaan liikkeen aukioloaikana..

Nopea pengonta äidin kaapilla antoi eilen tuloksenaan häälaukun. Olin alkujaan ajatellut satiinilaukkua, mutta kun mitään kivoja vaihtoehtoja ei ole kaupoissa tullut vastaan, niin asia on jäänyt roikkumaan ja ehdin olla jo hieman huolissani. Viikonloppuna silmät kuitenkin aukaistiin, että tuskin laukun metsästämiseen kannattaa liikaa aikaa ja vaivaa laittaa, kun eipä se hääpäivänä kovin paljoa käsipuolessa roiku kuitenkaan. Päätin siis vilkaista äidin varastot, ja ihan hyvä saalis mielestäni. Laukku on lähestulkoon samansävyinen kuin kengät (sävyeroa tuskin huomaa jos eivät ole ihan rinnakkain) ja riittävän tilava syömään sisäänsä kaiken tarpeellisen. Laukku on peräisin jostain 80-luvulta tai 90-luvun alusta, mutta silti mielestäni ihan nykypäiväänkin sopiva. Olkahihnan ajattelin tunkea kokonaan laukun sisään, jotta ulkomuoto päivittyy vielä enemmän tähän päivään. Tässä muuten vihdoin kuva myös hääkengistä! Aiemmin ottamiani kuvia en vieläkään ole saanut ulos kamerasta (laiska mikä laiska), mutta tässä loistavalla kännykkäkameralaadulla olkaa hyvä. :)

.. mikäs sen kissan kohtaloksi koituikaan?

Ajattelin että en aio vilkaistakaan lahjatoivelistaa ennen häitä, jotta jää jotakin yllätykseksi. Päätöksestä huolimatta, innokkaana kuin lapsi jouluaattona oli kuitenkin pakko käydä ihan pikkuisen vain vilkaisemassa. Ekat varaukset oli kuin olikin jo ilmestyneet, muun muassa H:n ehdotuksesta listalle liitetty shampanjavispilä oli jo varattu. Mahtavuutta! Ei varmaankaan ikinä tulisi itse hankittua, mutta H erityisesti on sellaista kaipaillut monet kerrat (kuulemma ei voi tietää miten hyvä se on ennen kuin itse kokeilee), joten ihan huippua jos sellainen lahjaksi tupsahtaa! :)

kuva

Näin muuten viime yönä hääaiheista unta. Oli häitä edeltävä yö ja olimme H:n kanssa hotellissa yötä. Unessa herätessäni tajusin kuitenkin jättäneeni kaikki tarvittavat puvusta kenkiin ja hygieniatarpeisiin kotiin. Lisäksi tajusin olevani luultavasti myöhässä kampaajalta ja meikistä. Sitten olimmekin yhtäkkiä juhlapaikalla, johon floristin oli määrä tuoda kukat. Kun tämä saapui paikalle, kimppuni ei todellakaan ollut mieluinen. Se oli sellainen ihan överi, missä oli valtavasti tummanpunaisia sekä vaaleanpunaisia ruusuja, pinta-alaltaan se oli ihan valtava, mutta kuitenkin todella litteä, vaikka toiveissa olisi vihreä-valkoinen suht pieni ja vähän valuva yksilö. Kenties eilen katsomastani Bridezillas-ohelmasta johtuen sain ihan hirveän kohtauksen kimpusta, itkin ja raivosin että ei tämä käy ollenkaan ja jostain on heti saatava uusi. :D Ehkä ohjelmaa katsoessa alkoi hieman pelottaa, että ei kai musta vaan sitten lähempänä häitä, kaiken stressin keskellä tule tuollainen. Uskon ja toivon kuitenkin, että H ja kaasoni A saa mut aika hyvin pidettyä maan pinnalla. :) 

 

 kuva

Huomenna mennään sovittelemaan H:lle pukuja. Morsiusgalleriassa käytiin jo parisen kuukautta sitten, nyt vuorossa Tampereen Juhla-asu ja Tyynelä. Katsotaan päästäänkö yhteisymmärrykseen puvun mallista... Bonjour-puvut on mielestäni hienoja, mutta ei taida kovin hyvin sopia lyhyelle. BM ehdotteli varovasti, että saketti olisi kiva kun hänellä sellainen omien häiden jäljiltä roikkuisi valmiina kaapissa. Viimeksi soviteltaessa H:kin tykästyi eniten sakettiin. Minusta miehet puvuissa on aina olleet tosi seksikkäitä, mutta saketti ja frakki ei jotenkin aiheuta samoja fiboja. Niistä tulee lähinnä vaan mieleen pingviini. :) Vaikka onhan se kai tärkeintä, että sulho itse viihtyy puvussaan. Ja jos samalla saadaan säästettyä BM:n lompakkoa, niin mikäs sen parempi. Sitä paitsi slimmeillä housuilla saketti vaikutti heti vähemmän tylsältä. Niissä perinteisissä H kapeana kaverina näytti mielestäni vähän pikkupojalta sovittamassa isin pukua. Mutta taidan kyllä silti edes vähän puolustaa muita vaihtoehtoja. ;)

Kolme huippua

1. Ekat ilmoittautumiset kopsahtivat sähköpostiin! Huippua. :) En tiedä mitä postissa on tapahtunut, mutta kun eilen kävin naapurikunnassa ystävien luona iltateellä, niin kutsu oli jo ehtinyt perille (vaikka tiputin sen toissailtana yhdeksän maissa laatikkoon joka ilmoitti tyhjenevänsä klo. 17), eikä siinä ollut postileimaa ollenkaan. O.o

kuva

2. Taannoin mainitsin, että kävimme tapaamassa kuvaajaa. Yksi huippujuttu jonka unohdin mainita oli se, että kuvaaja kehoitti laittamaan jalkaan jotkut muut kuin ne viralliset hääkengät. Kuvauspaikalla joutuu kuitenkin kävelemään jonkun verran ja maasto saattaa kurata kengät. Eikä ne edes sieltä mekon alta mihinkään näy! Ja miksi tämä on huippua? Koska aion laittaa jalkaan valkoiset ballerinat ja näin olla himpun verran H:ta lyhyempi. :D Pienet on ilon aiheet..

 kuva

3. Häälaihdutus on saanut pientä lisäpotkua viimeaikoina. Kahden viikon sisään on lähtenyt neljä kiloa, joista suurin osa totta kai nesteitä, mutta antaa se silti uutta puhtia. Parempien ruokavalintojen lisäksi olen etsinyt uusia kivoja liikuntamuotoja. Toissapäivänä olin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen balettitunnilla! Oli huippukivaa! Tunti kesti 1,5h ja olin lähes koko sen ajan hengästynyt, eli taisipa olla tehokastakin. Kaksi päivää olen kävellyt ankkakävelyä, kun pohkeet huutavat armoa. :P Uskaltauduin edistyneiden tunnille, joten arvata saattaa että aikamoista sählinkiä oli, mutta eipä se kesätunnilla niin haitannut!.Pääasia että oli kivaa. Yritän ensi viikolla ainakin kerran uudestaan ja sitten vielä elokuussa pari kertaa. Ties vaikka syksyllä innostuisi ihan säännöllisesti balettitunneille.

Kampauksesta ja lahjatoiveista

Aina vähän väliä olen plärännyt läpi hääkampauksia googlen kuvahaulla - tuloksetta. Tuntuu ettei mikään oikein iske tai ei ainakaan sovi liukkaalle ja piikkisuoralle hiuslaadulleni. Tänään haku vihdoin tuotti tulosta, tämä kampaus iski kuin nyrkki silmään! Haussa oli niskanuttura, joka olisi sopivan rento, mutta ei liian sotkuinen, hiukan kieputeltu mutta ei mikään tippaleipä. Jotain koristeita, mutta ei liikaa. Varsinkaan viime viikkoisen kampaajakäynnin jäljiltä (kampaaja ohensi latvoja aika ronskilla kädellä - lopputulos kaunis mutta kampausta ajatellen vähän kehno) kuontaloni ei ehkä ihan taivu tähän, mutta olin muutenkin suunnitellut lisukkeiden käyttöä. Pitäisiköhän niistä lisukkeista tiedustella etukäteen kampaamosta, vai riittääkö jos asian tuo esiin koekampauksen yhteydessä? Saako irtolisukkeilla luonnollista lopputulosta, vai pitäisikö ottaa ihan pidennytkset/tuuhennukset kesäksi? Onko tämä liian löyhä malli, että kestäisi koko päivän perisuomalaisessa lasitukassani? Lisukkeiden laatu on tosin varmaan vähän karheampaa, joten ehkä se edesauttaa kestävyyttä.

kuva

Sunnuntaina suunniteltiin lahjalistaa. Ihan kivaa oli "mielikuvitusshoppailla" netissä, vaikkakin lahjojen määrä ja laatu aiheuttavat vähän päänvaivaa. Toisaalta haluttiin laittaa mahdollisimman paljon erilaisia toiveita, jotta vierailla olisi valinnanvaraa ja meille (mulle, H ei ole niin paljoa yllätysten perään) tulisi edes vähän yllätyksenä mitä saadaan. Toisaalta sitten vaikutetaanko me ihan hirveän ahneelta, jos listalla on liikaa tavaraa?? Mainittiin kyllä listan tervehdystekstissä, että pyrittiin listaamaan toiveita mahdollisimman kattavasti, jotta kaikille halukkaille riittäisi mieluinen.

Entäs kun astioiden toivotut kappalemäärät on aika isoja (jotta tulevaisuudessa saisi vaikka katettua vähän isommallekin porukalle), varaavatko ihmiset pienempiä määriä vai nyreissään kuitenkin koko setin?? Tästäkin mainittiin kyllä tervehdystekstissä, että valikosta valitaan sopiva kappalemäärä, ei siis esim. että voi valita sopivan kappalemäärän. Entä onko ihan hirveen ahnetta, että listalta löytyy pääasiassa vähän kalliimpia merkkejä, kuten Iittalaa, Pentikkiä ja Finlaysonia? Kai nyt suurimman osan luulisi venyvän esim yhteen kympin lautaseen? Oli joukossa kuitenkin myös esim. keittiömittoja 1,5 dl ja 3,0 dl, joiden ei luulisi hirveitä maksavan. Ei meille lahjat ole tosiaankaan mikään pääasia, mutta lista on mielestäni tosi hyvä olla, että ihmisten ei tarvitse arvailla mitä oikeasti halutaan ja tarvitaan. Kuulostaako sopivalta määrältä kun kutsuja lähetetään n. 50, että listalta löytyy muistaakseni 80 itemiä ja kappalemäärät mukaan laskien olikohan 120 tuotetta? Onko liikaa vai peräti liian vähän? Itse vieraana arvostan valmiita listoja ja mielellään mahdollisimman laajoja, jotta valinnanvaraa riittää. Mutta mitä mieltä te olette?

Kutsut muuten matkaavat vihdoin tänään postiin. Toivottavasti puolet vieraista ei ole ehtinyt jo tehdä suunnitelmia hääpäivälle!

Korttien kuorittamista

Hankin viikko sitten uuden puhelimen (Nokia 5530), jonka kamera alkaa olla jo ihan varteenotettava esim. blogiin lisättäviä kuvia ajatellen. Tänään opettelin käyttämään Nokian Ovi-palvelua, jolla saa kätevästi  lähetettyä kuvia puhelimesta verkkoon.

Napsin kokeeksi eilen muutaman kuvan kutsuista tänne liitettäväksi, mutta ehdin lähettää ainoastaan tämän yhden ennen kuin akku loppui (kesti muuten koko viikon, aika huimaa parannusta entisen puhelimen akkuun nähden!). Kuvan laatu on mielestäni puhelimen kameralla otetuksi ihan hyvä. Värisävyt on luonnossa lämpiämmät kermansävyiset ja kuviopaperi tummempi sekä metallihohtoinen, mutta kyllä tästä kuvan silti saa. 

Kortin alla kuvassa on käytetty helmiäisvihreä, neliön mallinen kuori sekä arkki postimerkkejä. Tarkkasilmäisimmät havaitsevat taustalta oikealta myös osan sisälehteä, joka on siis kermanväristä tulostuspaperia reunat leikattu kuviosaksilla revityn näköisiksi. Sisälehti on tavallaan kaksisivuinen, eli se on kahtia taitettu suorakaide, joka on kiinnitetty taitoksen kohdalta pahviin kaksipuolisella teipillä. Tekstit on tulostettu oikeanpuoliselle sivulle tummanruskealla ja vasemmalla sivulla on hiemmeämmällä aiemmin esittelemäni RH-monogrammi. Taustalla vasemmalla erottuu myös läjä korttien sisälle laitettavaksi taiteltuja info-lappuja, jotka printattiin jälleen kermanväriselle tulostuspaperille tummanruskealla fontilla. 

Kaikkiaan olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Alkuun tuntui, ettei juuri oikeaa mallia tunnu syntyvän sitten millään lukemattomista koeversioista huolimatta. Silti oikeastaan heti kun ensimmäisen version tästä mallista tein, niin todettiin molemmat että tämä se on. Ainoastaan sisälehden yksityiskohdat ja rusettinauhan paikka muuttuivat hieman matkan varrella.

Suurin osa kutsuista on nyt siis suljettu kuoriinsa. Muutama osoite puuttui vielä eilen ja pitää printata tänään, mutta huomenna olisi tarkoitus saada postiin. Vähän hirvittää päästää lapsosia käsistään, entäs jos tuleekin vielä mieleen jotain mikä meni väärin??

Uutta ulkoasuremonttia

Päädyin taas muokkailemaan blogin ulkoasua hieman. Uudessa bannerissa on pieni "sneak peek" kutsuista, toivottavasti piakkoin saisin esille myös kuvia korteista kokonaisuudessaan. Eilinen ilta meni hääsivujen ulkoasun kanssa askarrellessa, tänään en aio tehdä muuta kuin tuottaa sinne sisällöt ja nekin pääasiassa suoraan infolapusta. Ehkä hieman tekisi vielä mieli muokkailla sivujen värejä, mutta en tiedä viitsinkö käyttää enää kolmatta iltaa sisällä koneen ääressä, kun ulkona paistaa aurinko!

Niin ne asiat suttaantuu

Sain eilen iloisen yllätyspuhelun Parturi-kampaamo Rastasta. Varasin hääkampauksen jo suunnilleen kuukausi takaperin kyseisestä kampaamosta, mutta silloin ei vielä luvattu että olisi aikaa meikin tekemiseen. Eilen kuitenkin selvisi, että peruutuksen vuoksi meikki onnistuu sittenkin. Jes! Ei tarvitse hääpäivänä juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Nyt on myös aika varattuna koekampausta, meikin suunnittelua sekä hiusten värjäystä varten. 

Eri asia sitten osaanko päättää minkävärisen kuontalon ja minkätyylisen kampauksen haluan. Maanantaina kävin kampaajalla raidoittamassa itselleni kesätukan. Lopputulos on ihan ok, mutta ei ehkä kuitenkaan juuri Se Oikea väri häihin. Onneksi värjäysajan ja häiden välillä on kuitenkin aikaa pari viikkoa, eli jos lopputulos ei miellytäkään, niin vielä on aikaa korjauksiin. 

Väriongelmia riittää erään toisenkin projektin, nimittäin hääsivujen osalta. Sain eilen aikaan melko tyydyttävän kokonaisuuden sivujen ulkoasuksi, mutta tänään kun katsoin työkoneen näytöllä, niin tulos ei olekaan ihan niin hyvä. Lisäksi päätin kysyä mielipidettä BM:ltä, vaikka tiesin jo etukäteen että kovaa kritiikkiä tulee. :) Mutta ihan hyviä vinkkejä. Toivottavasti vielä ylitöiden jälkeen tänään jaksan ruveta toteuttamaan. 

Kutsujen postittaminen muuten siirtyi taas ajassa hieman eteenpäin. Perjantaina jäin töitten jälkeen printtailemaan infolaput, mutta osoitetarrat vielä odottavat tulostamistaan. Osoitteet on kyllä jo kasassa ja siististi Excel-taulukkoon listattuna, mutta tarrapaperit ovat tehneet mystisen katoamistempun. Illalla niitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta ei löydetty jälkeäkään. Ei siis taida auttaa kuin ostaa uudet. Sitten saisi kutsut pakettiin ja kustin polkemaan.

Taisin mainita viime viikolla, että meillä oli torstaina tapaaminen kuvaajan Jarkko Kähkösen kanssa. Ei olisi voinut paljon paremmin mennä! Kuvaajan ajatukset osuivat hyvin yksiin omien toiveittemme kanssa ja H:kin oli tyytyväinen käytettävään salamakalustoon. ;) Hääpäivänä ennen kirkkoa siis miljöökuvaus Arboretumissa. Luotan ihan täysin siihen, että saadaan hyvät kuvat! Aikataulutkaan ei enää jännitä nyt kun meikin saa joustavasti kampauksen yhteydessä. Ei jää turhia aikarakoja eikä siirtymät aiheuta turhaa stressiä. Minä kun tuppaan sitä stressiä ottamaan ihan riittävästi muutenkin.

Kuvituksena kotimaisia ja ulkomaisia vihkisormuksia. Sormuksen metsästys pitäisi muuten jo ihan tosissaan aloittaa. Mutta enhän tiedä edes vielä haluanko kelta- vai valkokultaa!

Kakkuasiaa

Miltä kuulostaisi kakku, jossa olisi

• suklaakakkupohja
• parissa kerroksessa vaniljamoussea
• päällä sokerikuorrutus (näyttää marsipaanilta, mutta ei maistu siltä)?

H:n kommentti oli, että "makealta".. Pohdittiin että makautta saisi ehkä neutraloitua korvaamalla vaniljamoussen jonkinlaisella sitruunamoussella. Sopiiko suklaa ja sitruuna yhteen?

Päälle jotakin ehkä vihreitä koristeita, jotakin syötäviä kukkia vaikka, mutta ei liikaa, jotta bestmanin (toivottavasti) tekemä kakkukoriste saa ansaitsemaansa huomiota. 

Ulkomuodoltaan olen mieltynyt noihin sokerikuorrutekakkuihin, mutta maultaan voisin kallistua enemmän jonkinlaisen hyydykekakun puoleen. Esimerkiksi kuvassa oleva Nohannan valkosuklaa-limekakku kuulostaa taivaalliselta, ja koristeetkin ovat kivasti yksinkertaisen tyylikkäät. Kumpi vaihtoehto vaikuttaa teistä paremmalta?

H ei ole oikeastaan ollenkaan makean ystävä, joten kakun valinta taitaa jäädä kokonaan minun harteille. Pitäisi saada nopeasti tietoa kakun ulkomuodosta, jotta BM pääsisi luonnostelemaan koristetta, mutta enhän minä osaa päättää. :) 

Kuvat googlesta.

Sivuaskartelua

Avasin illalla sivut hääsivukoneella, mutta pettymys oli suuri kun sivuille lävähtikin isot iltalehden mainokset. Inhoan yli kaiken vilkkuvia mainoksia verkkosivuilla, joten hääsivukone hylättiin suurempia tuskia kokematta. Toisaalta en tiedä mitä sitten odotin - jollakinhan se sivujen ylläpito on rahoitettava. Nyt ei sitten auttanut muu kuin ruveta itse leikkaamaan ja liimaamaan sivuja kasaan. Onneksi muutamien vanhojen harkkatöiden pohjalta sain sivupohjan pystyyn suht nopeasti.

Tavoite oli tehdä sivuista mahdollisimman yksinkertaiset ja sitä kautta mahdollisimman toimintavarmat. Ilmoittautumislomake vaihdettiin tavalliseen sähköposti-ilmoittautumiseen ja lahjalista jäänee maikkarille. En oikein luota tarpeeksi omiin ohjelmointitaitoihini, kun edellisistä php-virityksistä on jo vähän aikaa. :) Suurin tuska, eli ulkoasun loihtiminen on vielä edessä. Tänään ilta menee viimeisissä treeneissä ennen kesälomaa, mutta ehkä huomenna?

Info-läystäkkeen tekstit ja kartat kursittiin kokoon eilen ja tänään käytin hieman työaikaa muotoiluihin ja karttojen sovittamiseen tekstin sekaan. Oli muuten homma! Lopputulos on kuitenkin ainakin omasta mielestä hyvä, nyt vielä odotellaan H:n kommentteja.. Huomenna olisi hyvä saada laput printattua, niin voisi viikonloppuna postiin -tavoite onnistua. 

Kuvituksessa jatketaan kisu-linjalla. Tänään vuorossa meidän omat misut Nyyti ja Nekku, Kuvaajana H, joka saisi sätkyn siitä miten huonolla kuvanlaadulla nämä tänne lisäsin. ;)

Tulin vain ilmoittamaan..

.. Että hengissä ollaan! :)

Niin paljon postauksen aiheita, niin vähän aikaa. Tanssikoulun kevätnäytös on onnellisesti ohi, viimeinen tentti ikinä tuli suoritettua eilen (jos vaan menee läpi :), mutta työt jatkuvat hektisinä. Perjantaina pitäisi käväistä kirjoittamassa kandiin liittyvä kypsyysnäyte, en tiedä yhtään mitä odottaa.. Jos multa kysytään, niin on ihan naurettavaa, että joudun kirjoittamaan kandin kypsyysnäytteen nyt keväällä ja uudestaan dipan kypsyysnäytteen heinä-elokuussa. Kaipa sitä sitten voi ihminen epäkypsyä dramaattisesti muutamassa kuukaudessa. ;) Vaikka eipä taida olla ihan tavallinen tilanne kyllä tehdä kandia ja dippaa samaan aikaan. Silti vähän enemmän tilannekohtaista harkintaa kaipaisin koulun byrokratian rattaisiin. Mutta toivottavasti jatkossa olisi nyt vähän enemmän aikaa hääjärjestelyille.

Aikaa tosin syö melko mukavasti asuntonäytöissä ja lainaneuvotteluissa juokseminen. Omaan kotiin pääseminen on aika hyvä motivaattori, mutta silti pieni stressin poikanen nostaa päätään, kun päätöksiä on tehtävänä miljoonia ja sopivat kriteerit täyttäviä asuntoja ei juuri ollenkaan. Pieni järjen ääni sanoisi, että oman ostamista kannattaisi lykätä syksyyn, jolloin valmistun ja saan vähän enemmän tietoa tulevasta työtilanteesta (jatkuuko täällä, löytyykö muualta), mutta vuokralla asuminen ja Hervanta alkavat sen verran tehokkaasti riittää, että ei oikein huvittaisi odottaa.

Mutta tilannepäivitystä häiden suhteen. Kutsut on askarreltu ajat sitten, info-läystäkkeen suunnittelu, kuoretus ja postitus on vielä vaiheessa. Serkkuni häät on lokakuussa ja tänään facebookista huomasin heidänkin jo askartelevan kortteja. Siis pieni paniikki iski! Eilen tehtiin vakaa päätös, että tänään illalla suunnitellaan infoläystäkkeet, jotta pääsen huomenna/ylihuomenna printtaamaan ne töissä. Vieraslistaehdotelma lähti sähköpostilla anoppilaan ja minun vanhemmilla pitäisi joku ilta tällä viikolla piipahtaa samaisen listan kanssa. Perjantaina voisi printata osoitetarrat, lauantaina lyödä kutsut kuoriin ja sunnuntaina kärrätä postiin. Eipä kai me hirveän myöhässä tässä kuitenkaan olla, kun hääpäivään on aikaa melkein tasan 3kk ja v.p. päiväänkin reilu 2kk. Huolestuttavaa on tosin se, ettei hääsivujen tai lahjalistan suhteen ole tapahtunut vielä mitään. Taitavat kuulua info-lapun lisäksi tämän illan ohjelmaan. Korteista on tulossa kuvia, kunhan saan ne ulos kamerasta, samoin kengistä.

Potentiaalista kuvaajaa menemme tapaamaan torstaina. Toivon todella, että hän on sopiva ja riittävän pätevä valaisija (t. lisäsalamafriikin valokuvaajan morsian ;) ja muutenkin kemiat kohtaavat, koska muussa tapauksessa saattaa tulla kiire! Ajattelimme ottaa ammattilaiselta miljöö-kuvauksen ja H:n pitäisi pyytää valokuvausta harrastavaa työkaveriaan taltioimaan juhla. Videokuvauksesta ei olla vielä päätetty mitään. Vihkiminen olisi ainakin kiva saada tallennettua. Isältäni löytyy videokamera, mutta vielä pitäisi vaan nakittaa sitä käyttelemään joku joka sen osaa.

Sitten sokerina pohjalla - viikko sitten oli minun polttarit! Omistan aiheelle oman postauksen hieman myöhemmin, mutta tiivistettynä oli juuri oikeanlaiset ja täydelliset polttarit! Käteen jäi vähän mustelmia ja paljon ihania muistoja. <3

Kisukuvat all over google.

Korttiaskartelua

Aamulla tulin seitsemään töihin, jotta sain rauhassa printtailla korttien sisätekstit. Silti vähän jännitti, että mitäs jos joku pääsee tulostusjonossa ohi ja tulostelee kaikki meidän hienot kermanväriset tulostuspaperit. :) Ei onneksi päässyt, vaan sisukset tuli hienosti tulostettua. Illalla askarrellaan talkoovoimin, joten sitten näkee tuliko korttien asettelut varmasti oikein. Harmittaa kun jäi tekstien suunnittelu niin viimetippaan (eilen), että ei ehtinyt kunnolla kokeilla ja testailla. Kortin sisälehden oikealle sivulle tulee varsinaiset tekstit ja vasemmalle alla oleva upea monogrammi, jonka askartelin Gimpillä hyvissä ajoin eilen illalla yhdentoista aikaan. Toivottavasti tämä viimetipan trendi ei tule jatkumaan järjestelyissä...

Tänään olisi siis tosiaan tarkoitus muutamien ystävien avulla askarrella kutsut. Hieman aloittelimme H:n kanssa jo sunnuntaina osien leikkelemisen ja Kutsu-leimojen painamisen merkeissä, joten tänään on luvassa lähinnä (paljon) osien yhteen teippaamista. Kuoriksi kutsuille valittiin ihanat, raikkaan vihreät helmiäiskuoret Sinellistä, ja postimerkeiksi Itellan eilen julkaistu vihreä merkki. Haikailemani Siipien havinaa merkit eivät ole ehtineet ilmestyä (vaikka postin sivuilla sanotaankin 4.5...), joten vihreys vaikutti erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Hinta oli toki 5 senttiä kalliimpi, mutta se on mielestäni pieni raha mennessään hyvään tarkoitukseen.

Toisistamme tietämättä olimme muuten eilen H:n kanssa molemmat pohtineet korttiaskartelun työvaiheita, jotta tänään saataisiin hommat sujuvasti käyntiin. On kyllä myönnettävä, että H:n pohdinnat olivat järjestelmällisempiä ja käytännönläheisempiä kuin omani. Taas nähtiin kumpi meistä on synnynnäinen insinööri ja kumpi haihatteleva "melkein humanisti" (opiskelen pääaineena käytettävyyttä ja olen siis teekkariasteikolla lähes humanisti). :) H on lapsena purkanut kaikki lelunsa nähdäkseen miten ne toimivat, lukenut paljon matikkaa sekä fysiikka lukiossa, ja suhtautuu kaikkeen järkevästi. Minä sen sijaan olen aina ollut enemmän taideaineiden perään, luin lukiossa lyhyen matikan, päädyin teekkariksi lähes vahingossa ja olen selkeästi enemmän tunneihminen. Mutta niinhän sitä sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan! Hyvä että edes toinen meistä on hyvä organisoimaan. :)

Legot kuntoon?

Ehkä vähän mainoksen uhrina hankin meille eilen hampaita valkaisevaa Emmelle hammastahnaa, jota myös Meidän Häät -ohjelman mainostauoilla on mainostettu. Tavallisia hankaavia valkaisutahnoja en ole uskaltanut vuosiin käyttää, koska kiilteeni on lähes olemattoman ohut ja hampaat muutenkin lujat kuin pahvi. Emmelle sen sijaan lupaa poistaa tummentumat ilman hankausta, kiillettä vaurioittamatta. Jotenkin haluan myös uskoa tämän lupauksen, koska kyse on apteekkituotteesta. Ainakin minun silmissäni apteekeilla on vielä luottoa. :)
Sain myös H:n suostuteltua uuden hammastahnan käyttöön, eli hyvällä tuurilla hymyilemme hääkuvissa kauniin valkoisin hammasrivistöin. Aavistuksen varauksella kylläkin suhtaudun, mutta ainahan kannattaa yrittää. Eilisen illan ja tämän aamun kokemuksella ainakin puhtaalta ja raikkaalta tuntuu purukalusto. Onko teillä kokemuksia kyseisestä hammastahnasta? Avain valkoiseen hymyyn vai turhia lupauksia?

Kyselin ystävältäni, joka juhli häitään samassa juhlapaikassa kesällä 2008, että minkä verran he olivat saaneet vaikuttaa kakkuun. Kuulemma ehdottivat suoraan minkälaisen halusivat, ja saivatkin juuri sellaisen. Lisäksi olivat vieläpä päässet maistelemaan kahta eri vaihtoehtoa. Kakkurinramalla alkaa siis vaikuttaa lupaavalta! Nyt vain pitäisi päättää millainen kakku halutaan, jotta voisi soittaa paikan emännälle ja sellaista ehdottaa..

ToDo

Ensi viikolla olisi varmaankin tarkoitus askarrella kutsukortteja. Sitä ennen pitäisi kuitenkin hoitaa ja päättää aika monta asiaa - en vaan tiedä mistä kaikkeen löytyisi aikaa! Wappu ja kevätnäytösharkat vievät koko viikonlopun ja viikollakin illat on ihan täynnä. Unohdin tottakai tänään häämuistikirjani kotiin, joten en pysty edes päivittämään tehtävälistauksia siihen sitä mukaa kun mieleen tulee. Onneksi on blogi! :)

Seuraavan viikon aikana on ainakin:

• Hankittava materiaalit. Huomenna olisi tarkoitus piipahtaa Kalevassa ja Ideaparkissa haalimassa kasaan askartelutarvikkeet. Papereiden ym. lisäksi on muistettava ostaa ainakin kaksipuolista teippiä.
  
• Päätettävä millaiset kuoret ja postimerkit laitetaan sekä hankittava ne. Pikainen katsaus postin sivuille kertoi, että 4.5 julkaistaan Siipien havinaa merkki, joka on mielestäni tosi nätti ja sopii jopa hienosti väriteemaamme! Näitä täytyy siis heti ensi viikolla käydä hamstraamassa lähipostista. :) Leikittelin myös ajatuksella omista merkeistä, joita postista voi näköjään tilata omalla kuvalla. Ei taida kuitenkaan maksaa vaivaa, koska tuskinpa kukaan edes pahemmin kiinnittää huomiota koko merkkiin.
• Varmistettava askartelun ajankohta kavereilta. Facebook-viestitys lienee toimiva menetelmä tähän.
  
• Suunniteltava kutsuteksti + infoläystäke ja printattava ne.
  
• Tekstien suunnittelua varten tiedusteltava juhlapaikalta miten vieraiden yöpaikan varaaminen käytännössä tapahtuu, eli mistä numerosta voi varata ja mitä pitää mainita.
  
• Viimeisteltävä vieraslista ja hyväksytettävä se molempien vanhemmilla. Tämän voi hoitaa myös ensiviikolla, koska kutsuja tehdään kuitenkin muutama ylimääräinen.
  
• Tehtävä hääsivut. Ajattelin ensin tehdä sivut itse, mutta havahduttuani tiettyihin aikarealiteetteihin uskoisin, että on järkevämpää käyttää jotakin valmista kotisivukonetta, esimerkiksi Hääsivukone vaikuttaa pikaisen tutustumisen perusteella hyvältä. Ei ole myöskään hirveästi järkeä keksiä pyörää uudestaan, jos joku on kerran jo luonut toimivan konseptin. Tuolta saisi myös ilmoittautumislomakkeet ja lahjalistan ilman omaa PHP-kikkailua. Lahjalistaan ei tosin saanut kai kuvia tai linkkejä liitettyä, mikä on pieni miinus, mutta en tiedä olisiko sellaiset mahdollista lisätä itse. Aika paljon ainakin näytti olevan räätälöintimahdollisuuksia, mutta en tiedä pääseekö sorsaan varsinaisesti kiinni kuitenkaan. Pitää huomenna ainakin kokeilla.
• Pohtia lahjalistan sisältöä. Olisi varmaan hyvä olla jonkinlainen lista olemassa jo kutsuja lähetettäessä.
• Selvitettävä kuka suostuu ottamaan vastuulleen puhelinilmoittautumiset ja lahjalistatiedustelut. Ajattelin varovaisesti udella kaasolta, mutta en tiedä onko hänellä aikaa. Äiti ei ainakaan ehdi, joten voi olla että lankeaa omaan niskaan. En kyllä kovin mielelläni sitä tehtävää itselle jättäisi, koska luulisin että häiden alla saattaa olla muutakin tekemistä. ;)

Kuva

Bestman lupautui ainakin alustavasti tekemään meille kakkukoristeen, mutta nyt pitäisi kuulemma äkkiä tietää millainen kakku on tulossa, jotta osaisi tehdä luonnoksia. Ongelma on siinä, ettei meillä ole kakusta vielä mitään tietoa. :) Kakku kuten muukin tarjoilu tulee juhlapaikan pitopalvelusta, enkä tiedä minkä verran siihen pystyy vaikuttamaan. Täytyisi pikapuoliin ottaa selvää. Tykkäisin jostakin vähän persoonallisemmasta kakusta, mutta pahoin pelkään että luvassa on ihan tavallinen kermakakku. Vaikka voihan siihen varmaan silti laittaa vähän persoonallisemman koristeen. Oheisen kuvan kakkukoriste on mielestäni aivan ihana, ja jotain hyvin pitkälti tuollaista tahtoisinkin. Värimaailma toimii, steampunk-aihe toimii. Koriste on samalla persoonallinen ja hieno, mutta kuitenkin söpö. Tuon voisi oikein hyvin mielin sijoittaa juhlien jälkeen koristeeksi ja muistoksi kirjahyllyyn.

Uusi uljas ulkoasu

Kuten kuvasta näkyy, muokkasin ulkoasua. Saa nähdä miten pitkään olen tähänkään tyytyväinen. Työkoneellani ei ole mitään muuta kuvankäsittelyohjelmaa kuin Paint, joten pitäisi ehtiä joskus kotona muokkailemaan, että saisi kivemman näköisen. Kun vaan olisi joskus kotona ja jaksaisi jopa käynnistää koneenkin. :)