Jotain uutta, jotain lainattua

Lauantainen sovittelurumba päättyi onnellisesti ja H:lle löytyi hyvä puku, johon molemmat olimme tosi tyytyväisiä. Puku on hieman persoonallisempi vaihtoehto ja tosi tyylikäs. Takki on etäisesti Bonjour-puvun tyylinen, suunnilleen puoleen reiteen ulottuva ja leikkaukseltaan kapea, joka istui kivasti H:n kapean jäntevään varteen. Takkikangas on mustaa, kuvioitua ja himmeän kiiltävää. Liivi on kuvioitu hopeanharmaa ja plastroni tumman harmaa. Pohdin hieman tuota harmaata yhdistettynä minun pukuni kermanvalkoiseen, mutta kun kokeilimme kermanvaaleaa pukua puvun rinnalle, niin ei se näyttänytkään ollenkaan pahalta. Puvussani on vieläpä hieman hopealankakirjailuja, joten luottavainen olen, että hyvältä näyttää! Varaus jätettiin heti ja minullekin saatiin varattua aika puvun korjauksia varten. BM:lle ajateltiin tavallista tummaa pukua ja samanlaista liiviä + plastronia kuin H:lla. Vielä pitäisi saada herra joskus Treelle liiviä sovittamaan liikkeen aukioloaikana..

Nopea pengonta äidin kaapilla antoi eilen tuloksenaan häälaukun. Olin alkujaan ajatellut satiinilaukkua, mutta kun mitään kivoja vaihtoehtoja ei ole kaupoissa tullut vastaan, niin asia on jäänyt roikkumaan ja ehdin olla jo hieman huolissani. Viikonloppuna silmät kuitenkin aukaistiin, että tuskin laukun metsästämiseen kannattaa liikaa aikaa ja vaivaa laittaa, kun eipä se hääpäivänä kovin paljoa käsipuolessa roiku kuitenkaan. Päätin siis vilkaista äidin varastot, ja ihan hyvä saalis mielestäni. Laukku on lähestulkoon samansävyinen kuin kengät (sävyeroa tuskin huomaa jos eivät ole ihan rinnakkain) ja riittävän tilava syömään sisäänsä kaiken tarpeellisen. Laukku on peräisin jostain 80-luvulta tai 90-luvun alusta, mutta silti mielestäni ihan nykypäiväänkin sopiva. Olkahihnan ajattelin tunkea kokonaan laukun sisään, jotta ulkomuoto päivittyy vielä enemmän tähän päivään. Tässä muuten vihdoin kuva myös hääkengistä! Aiemmin ottamiani kuvia en vieläkään ole saanut ulos kamerasta (laiska mikä laiska), mutta tässä loistavalla kännykkäkameralaadulla olkaa hyvä. :)

.. mikäs sen kissan kohtaloksi koituikaan?

Ajattelin että en aio vilkaistakaan lahjatoivelistaa ennen häitä, jotta jää jotakin yllätykseksi. Päätöksestä huolimatta, innokkaana kuin lapsi jouluaattona oli kuitenkin pakko käydä ihan pikkuisen vain vilkaisemassa. Ekat varaukset oli kuin olikin jo ilmestyneet, muun muassa H:n ehdotuksesta listalle liitetty shampanjavispilä oli jo varattu. Mahtavuutta! Ei varmaankaan ikinä tulisi itse hankittua, mutta H erityisesti on sellaista kaipaillut monet kerrat (kuulemma ei voi tietää miten hyvä se on ennen kuin itse kokeilee), joten ihan huippua jos sellainen lahjaksi tupsahtaa! :)

kuva

Näin muuten viime yönä hääaiheista unta. Oli häitä edeltävä yö ja olimme H:n kanssa hotellissa yötä. Unessa herätessäni tajusin kuitenkin jättäneeni kaikki tarvittavat puvusta kenkiin ja hygieniatarpeisiin kotiin. Lisäksi tajusin olevani luultavasti myöhässä kampaajalta ja meikistä. Sitten olimmekin yhtäkkiä juhlapaikalla, johon floristin oli määrä tuoda kukat. Kun tämä saapui paikalle, kimppuni ei todellakaan ollut mieluinen. Se oli sellainen ihan överi, missä oli valtavasti tummanpunaisia sekä vaaleanpunaisia ruusuja, pinta-alaltaan se oli ihan valtava, mutta kuitenkin todella litteä, vaikka toiveissa olisi vihreä-valkoinen suht pieni ja vähän valuva yksilö. Kenties eilen katsomastani Bridezillas-ohelmasta johtuen sain ihan hirveän kohtauksen kimpusta, itkin ja raivosin että ei tämä käy ollenkaan ja jostain on heti saatava uusi. :D Ehkä ohjelmaa katsoessa alkoi hieman pelottaa, että ei kai musta vaan sitten lähempänä häitä, kaiken stressin keskellä tule tuollainen. Uskon ja toivon kuitenkin, että H ja kaasoni A saa mut aika hyvin pidettyä maan pinnalla. :) 

 

 kuva

Huomenna mennään sovittelemaan H:lle pukuja. Morsiusgalleriassa käytiin jo parisen kuukautta sitten, nyt vuorossa Tampereen Juhla-asu ja Tyynelä. Katsotaan päästäänkö yhteisymmärrykseen puvun mallista... Bonjour-puvut on mielestäni hienoja, mutta ei taida kovin hyvin sopia lyhyelle. BM ehdotteli varovasti, että saketti olisi kiva kun hänellä sellainen omien häiden jäljiltä roikkuisi valmiina kaapissa. Viimeksi soviteltaessa H:kin tykästyi eniten sakettiin. Minusta miehet puvuissa on aina olleet tosi seksikkäitä, mutta saketti ja frakki ei jotenkin aiheuta samoja fiboja. Niistä tulee lähinnä vaan mieleen pingviini. :) Vaikka onhan se kai tärkeintä, että sulho itse viihtyy puvussaan. Ja jos samalla saadaan säästettyä BM:n lompakkoa, niin mikäs sen parempi. Sitä paitsi slimmeillä housuilla saketti vaikutti heti vähemmän tylsältä. Niissä perinteisissä H kapeana kaverina näytti mielestäni vähän pikkupojalta sovittamassa isin pukua. Mutta taidan kyllä silti edes vähän puolustaa muita vaihtoehtoja. ;)

Kolme huippua

1. Ekat ilmoittautumiset kopsahtivat sähköpostiin! Huippua. :) En tiedä mitä postissa on tapahtunut, mutta kun eilen kävin naapurikunnassa ystävien luona iltateellä, niin kutsu oli jo ehtinyt perille (vaikka tiputin sen toissailtana yhdeksän maissa laatikkoon joka ilmoitti tyhjenevänsä klo. 17), eikä siinä ollut postileimaa ollenkaan. O.o

kuva

2. Taannoin mainitsin, että kävimme tapaamassa kuvaajaa. Yksi huippujuttu jonka unohdin mainita oli se, että kuvaaja kehoitti laittamaan jalkaan jotkut muut kuin ne viralliset hääkengät. Kuvauspaikalla joutuu kuitenkin kävelemään jonkun verran ja maasto saattaa kurata kengät. Eikä ne edes sieltä mekon alta mihinkään näy! Ja miksi tämä on huippua? Koska aion laittaa jalkaan valkoiset ballerinat ja näin olla himpun verran H:ta lyhyempi. :D Pienet on ilon aiheet..

 kuva

3. Häälaihdutus on saanut pientä lisäpotkua viimeaikoina. Kahden viikon sisään on lähtenyt neljä kiloa, joista suurin osa totta kai nesteitä, mutta antaa se silti uutta puhtia. Parempien ruokavalintojen lisäksi olen etsinyt uusia kivoja liikuntamuotoja. Toissapäivänä olin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen balettitunnilla! Oli huippukivaa! Tunti kesti 1,5h ja olin lähes koko sen ajan hengästynyt, eli taisipa olla tehokastakin. Kaksi päivää olen kävellyt ankkakävelyä, kun pohkeet huutavat armoa. :P Uskaltauduin edistyneiden tunnille, joten arvata saattaa että aikamoista sählinkiä oli, mutta eipä se kesätunnilla niin haitannut!.Pääasia että oli kivaa. Yritän ensi viikolla ainakin kerran uudestaan ja sitten vielä elokuussa pari kertaa. Ties vaikka syksyllä innostuisi ihan säännöllisesti balettitunneille.

Kampauksesta ja lahjatoiveista

Aina vähän väliä olen plärännyt läpi hääkampauksia googlen kuvahaulla - tuloksetta. Tuntuu ettei mikään oikein iske tai ei ainakaan sovi liukkaalle ja piikkisuoralle hiuslaadulleni. Tänään haku vihdoin tuotti tulosta, tämä kampaus iski kuin nyrkki silmään! Haussa oli niskanuttura, joka olisi sopivan rento, mutta ei liian sotkuinen, hiukan kieputeltu mutta ei mikään tippaleipä. Jotain koristeita, mutta ei liikaa. Varsinkaan viime viikkoisen kampaajakäynnin jäljiltä (kampaaja ohensi latvoja aika ronskilla kädellä - lopputulos kaunis mutta kampausta ajatellen vähän kehno) kuontaloni ei ehkä ihan taivu tähän, mutta olin muutenkin suunnitellut lisukkeiden käyttöä. Pitäisiköhän niistä lisukkeista tiedustella etukäteen kampaamosta, vai riittääkö jos asian tuo esiin koekampauksen yhteydessä? Saako irtolisukkeilla luonnollista lopputulosta, vai pitäisikö ottaa ihan pidennytkset/tuuhennukset kesäksi? Onko tämä liian löyhä malli, että kestäisi koko päivän perisuomalaisessa lasitukassani? Lisukkeiden laatu on tosin varmaan vähän karheampaa, joten ehkä se edesauttaa kestävyyttä.

kuva

Sunnuntaina suunniteltiin lahjalistaa. Ihan kivaa oli "mielikuvitusshoppailla" netissä, vaikkakin lahjojen määrä ja laatu aiheuttavat vähän päänvaivaa. Toisaalta haluttiin laittaa mahdollisimman paljon erilaisia toiveita, jotta vierailla olisi valinnanvaraa ja meille (mulle, H ei ole niin paljoa yllätysten perään) tulisi edes vähän yllätyksenä mitä saadaan. Toisaalta sitten vaikutetaanko me ihan hirveän ahneelta, jos listalla on liikaa tavaraa?? Mainittiin kyllä listan tervehdystekstissä, että pyrittiin listaamaan toiveita mahdollisimman kattavasti, jotta kaikille halukkaille riittäisi mieluinen.

Entäs kun astioiden toivotut kappalemäärät on aika isoja (jotta tulevaisuudessa saisi vaikka katettua vähän isommallekin porukalle), varaavatko ihmiset pienempiä määriä vai nyreissään kuitenkin koko setin?? Tästäkin mainittiin kyllä tervehdystekstissä, että valikosta valitaan sopiva kappalemäärä, ei siis esim. että voi valita sopivan kappalemäärän. Entä onko ihan hirveen ahnetta, että listalta löytyy pääasiassa vähän kalliimpia merkkejä, kuten Iittalaa, Pentikkiä ja Finlaysonia? Kai nyt suurimman osan luulisi venyvän esim yhteen kympin lautaseen? Oli joukossa kuitenkin myös esim. keittiömittoja 1,5 dl ja 3,0 dl, joiden ei luulisi hirveitä maksavan. Ei meille lahjat ole tosiaankaan mikään pääasia, mutta lista on mielestäni tosi hyvä olla, että ihmisten ei tarvitse arvailla mitä oikeasti halutaan ja tarvitaan. Kuulostaako sopivalta määrältä kun kutsuja lähetetään n. 50, että listalta löytyy muistaakseni 80 itemiä ja kappalemäärät mukaan laskien olikohan 120 tuotetta? Onko liikaa vai peräti liian vähän? Itse vieraana arvostan valmiita listoja ja mielellään mahdollisimman laajoja, jotta valinnanvaraa riittää. Mutta mitä mieltä te olette?

Kutsut muuten matkaavat vihdoin tänään postiin. Toivottavasti puolet vieraista ei ole ehtinyt jo tehdä suunnitelmia hääpäivälle!

Korttien kuorittamista

Hankin viikko sitten uuden puhelimen (Nokia 5530), jonka kamera alkaa olla jo ihan varteenotettava esim. blogiin lisättäviä kuvia ajatellen. Tänään opettelin käyttämään Nokian Ovi-palvelua, jolla saa kätevästi  lähetettyä kuvia puhelimesta verkkoon.

Napsin kokeeksi eilen muutaman kuvan kutsuista tänne liitettäväksi, mutta ehdin lähettää ainoastaan tämän yhden ennen kuin akku loppui (kesti muuten koko viikon, aika huimaa parannusta entisen puhelimen akkuun nähden!). Kuvan laatu on mielestäni puhelimen kameralla otetuksi ihan hyvä. Värisävyt on luonnossa lämpiämmät kermansävyiset ja kuviopaperi tummempi sekä metallihohtoinen, mutta kyllä tästä kuvan silti saa. 

Kortin alla kuvassa on käytetty helmiäisvihreä, neliön mallinen kuori sekä arkki postimerkkejä. Tarkkasilmäisimmät havaitsevat taustalta oikealta myös osan sisälehteä, joka on siis kermanväristä tulostuspaperia reunat leikattu kuviosaksilla revityn näköisiksi. Sisälehti on tavallaan kaksisivuinen, eli se on kahtia taitettu suorakaide, joka on kiinnitetty taitoksen kohdalta pahviin kaksipuolisella teipillä. Tekstit on tulostettu oikeanpuoliselle sivulle tummanruskealla ja vasemmalla sivulla on hiemmeämmällä aiemmin esittelemäni RH-monogrammi. Taustalla vasemmalla erottuu myös läjä korttien sisälle laitettavaksi taiteltuja info-lappuja, jotka printattiin jälleen kermanväriselle tulostuspaperille tummanruskealla fontilla. 

Kaikkiaan olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Alkuun tuntui, ettei juuri oikeaa mallia tunnu syntyvän sitten millään lukemattomista koeversioista huolimatta. Silti oikeastaan heti kun ensimmäisen version tästä mallista tein, niin todettiin molemmat että tämä se on. Ainoastaan sisälehden yksityiskohdat ja rusettinauhan paikka muuttuivat hieman matkan varrella.

Suurin osa kutsuista on nyt siis suljettu kuoriinsa. Muutama osoite puuttui vielä eilen ja pitää printata tänään, mutta huomenna olisi tarkoitus saada postiin. Vähän hirvittää päästää lapsosia käsistään, entäs jos tuleekin vielä mieleen jotain mikä meni väärin??

Uutta ulkoasuremonttia

Päädyin taas muokkailemaan blogin ulkoasua hieman. Uudessa bannerissa on pieni "sneak peek" kutsuista, toivottavasti piakkoin saisin esille myös kuvia korteista kokonaisuudessaan. Eilinen ilta meni hääsivujen ulkoasun kanssa askarrellessa, tänään en aio tehdä muuta kuin tuottaa sinne sisällöt ja nekin pääasiassa suoraan infolapusta. Ehkä hieman tekisi vielä mieli muokkailla sivujen värejä, mutta en tiedä viitsinkö käyttää enää kolmatta iltaa sisällä koneen ääressä, kun ulkona paistaa aurinko!

Niin ne asiat suttaantuu

Sain eilen iloisen yllätyspuhelun Parturi-kampaamo Rastasta. Varasin hääkampauksen jo suunnilleen kuukausi takaperin kyseisestä kampaamosta, mutta silloin ei vielä luvattu että olisi aikaa meikin tekemiseen. Eilen kuitenkin selvisi, että peruutuksen vuoksi meikki onnistuu sittenkin. Jes! Ei tarvitse hääpäivänä juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Nyt on myös aika varattuna koekampausta, meikin suunnittelua sekä hiusten värjäystä varten. 

Eri asia sitten osaanko päättää minkävärisen kuontalon ja minkätyylisen kampauksen haluan. Maanantaina kävin kampaajalla raidoittamassa itselleni kesätukan. Lopputulos on ihan ok, mutta ei ehkä kuitenkaan juuri Se Oikea väri häihin. Onneksi värjäysajan ja häiden välillä on kuitenkin aikaa pari viikkoa, eli jos lopputulos ei miellytäkään, niin vielä on aikaa korjauksiin. 

Väriongelmia riittää erään toisenkin projektin, nimittäin hääsivujen osalta. Sain eilen aikaan melko tyydyttävän kokonaisuuden sivujen ulkoasuksi, mutta tänään kun katsoin työkoneen näytöllä, niin tulos ei olekaan ihan niin hyvä. Lisäksi päätin kysyä mielipidettä BM:ltä, vaikka tiesin jo etukäteen että kovaa kritiikkiä tulee. :) Mutta ihan hyviä vinkkejä. Toivottavasti vielä ylitöiden jälkeen tänään jaksan ruveta toteuttamaan. 

Kutsujen postittaminen muuten siirtyi taas ajassa hieman eteenpäin. Perjantaina jäin töitten jälkeen printtailemaan infolaput, mutta osoitetarrat vielä odottavat tulostamistaan. Osoitteet on kyllä jo kasassa ja siististi Excel-taulukkoon listattuna, mutta tarrapaperit ovat tehneet mystisen katoamistempun. Illalla niitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta ei löydetty jälkeäkään. Ei siis taida auttaa kuin ostaa uudet. Sitten saisi kutsut pakettiin ja kustin polkemaan.

Taisin mainita viime viikolla, että meillä oli torstaina tapaaminen kuvaajan Jarkko Kähkösen kanssa. Ei olisi voinut paljon paremmin mennä! Kuvaajan ajatukset osuivat hyvin yksiin omien toiveittemme kanssa ja H:kin oli tyytyväinen käytettävään salamakalustoon. ;) Hääpäivänä ennen kirkkoa siis miljöökuvaus Arboretumissa. Luotan ihan täysin siihen, että saadaan hyvät kuvat! Aikataulutkaan ei enää jännitä nyt kun meikin saa joustavasti kampauksen yhteydessä. Ei jää turhia aikarakoja eikä siirtymät aiheuta turhaa stressiä. Minä kun tuppaan sitä stressiä ottamaan ihan riittävästi muutenkin.

Kuvituksena kotimaisia ja ulkomaisia vihkisormuksia. Sormuksen metsästys pitäisi muuten jo ihan tosissaan aloittaa. Mutta enhän tiedä edes vielä haluanko kelta- vai valkokultaa!