Ilmoittautumisvaikeuksista..

Kutsussa ilmoitettu viimeinen ilmoittautumispäivä on tänään, mutta vielä on runsaasti väkeä, jotka eivät ole ilmoittaneet mitään suuntaan tai toiseen. No vielähän sitä ehtii ja enhän voi olla varma vaikka nämä kaikki olisivat tänään jo soittaneet kaasolle (joka siis vastaanottaa puhelinilmoja). Mutta miten se oikeasti voi olla niin vaikeaa ilmoittaa tulemisestaan tai tulemattomuudestaan ajoissa? Tunnustan että meilläkin on joskus jäänyt viimetippaan, mutta ilmoittautumisajan puitteissa ollaan silti toimittu. Ihan niin kuin morsiuspari häiden alla kaipaisi lisää puuhaa soittelemalla puoli sukua läpi.. 

Sitten vielä enemmän ihmetyttää "tullaan jos päästään" vastaukset. Miten vaikeaa on päättää, että tulee tai ei? Morsiuspari siis maksaa kymmeniä euroja ihan varmuuden vuoksi? Ja kuluttaa tunteja pohtien miten istumajärjestys rakennetaan niin, että kaikilla on mieluisia vieruskavereita, mutta näiden epävarmojen kohdalle ei jää tyhmiä aukkoja.. No en oikeasti ole vielä kovinkaan turhautunut, mutta ihmettelen. :) Parin viikon päästä pitää viimeistään ilmoittaa tarkka pääluku, joten jos silloin vielä on kysymysmerkkejä, niin sitten annan itselleni luvan hajoilla. ;)

Eilen valmistuivat morsiustyttöjen mekot. Yritän jossain vaiheessa saada otettua kuvia kunnon päivänvalossa, jotta saan tänne esille. Tänään taidan olla koko valoisan ajan töissä jotta saan kandin valmiiksi maanantaiksi tarkastajalle lähettämistä varten, mutta jospa huomenna. Ostin myös tytöille hiuskukat, mutta en ole ihan varma menevätkö ne käyttöön, koska eivät sitten oikeastaan niin hyvin sopineetkaan mekkoihin. Ovat myös tavallaan liian aikuismaiset. Muistelisin Ninjassa nähneeni sellaisia rusettiklipsejä ja taidan käydä vähän hypistelemässä niitä. Nuo kukat on kyllä muuten tosi nätit, joten voisin toisen pitää itse ja antaa toisen vaikka jollekin kaverille lahjaksi. 

H:n oltua poissa maisemista ei olla vieläkään saatu asioita selvitettyä juhlapaikan kanssa. Lisääkin kysymyksiä on herännyt, joten ehkä ihan hyvä ettei vielä olla soiteltu. Mutta ensi viikolla se täytyy kyllä hoitaa pois alta. Maanantaina täytyy myös varata aika floristin tapaamiselle ja tiedustella MLL:n lapsenvahtipalvelusta häihin. 

Onko teillä ollut/tulossa lapsenvahteja häihin? Mitä kautta ja paljonko kustantaa?

Tasan kuukausi matkaa alttarille!

Todella omistuiselta tuntuu, että pitkään ja hartaasti suunniteltu päivä on vain kuukauden päässä! Toisaalta odotan innolla, toisaalta haluaisin vielä pitkittää suunnittelua ja morsiamena oloa. :) Harmittaa vähän, kun tähän vuoteen on kuulunut niin paljon murhetta, että ei oikein ole osannut nauttia täysillä valmisteluista. Onhan tämä kuitenkin niin ainutkertaista aikaa elämässä! Sitten taas toisaalta voihan niitä juhlia muutenkin järjestää. Kaasollani ja miehellään on tapana viiden vuoden välein järjestää ystäville jotain kivaa hääpäivänsä kunniaksi. Hääpäivä antaa yllätysten ja tapahtumien järjestämistä rakastavalle vaimolle mahdollisuuden suunnitella ja valmistella, sekä vieraille luonnollisesti kivaa tekemistä yhdessä ystävien kanssa. Tapa saisi hyvinkin juurtua myös meidän avioliittoon. :)

Eilen tein pitkän ja hikisen alusvaatteiden metsästysreissun. No oikeastaan sovitin alusvaatteita vain kahdessa paikassa, mutta sekin oli vähän liikaa ottaen huomioon helteen aiheuttaman hien ja nihkeyden määrän iholla.  Jahti oli kuitenkin aloitettava, koska tajusin että minulla on oltava alusvaatteet puvun muutostöiden sovituksessa ensi viikon perjantaina! Onneksi Patriciasta löytyi kiva korsetti + alushousut setti, joten metsästystä ei tarvinnut jatkaa sen pitempään. Hinta oli kyllä aika huimaava, mutta eiköhän noita tule käytettyä sitten häiden jälkeenkin juhlissa. Alushousut ovat ehkä kokoa liian pienet oman kokoni oltua lopussa, mutta toivottavasti tässä vielä muutamat kilot karisevat ennen h-hetkeä.

Tajuttuani tosiaan miten lähellä puvun muutostöiden mitoittaminen jo on, päätin ottaa pienen kirin laihduttamisessa. Kuutisen kiloa on jo tipahtanut, mutta en ole vielä läheskään tyytyväinen. Yleensä kilot tippuvat minulla lähinnä yläkropasta, mutta juuri minun tuurilla ne tällä kertaa ovat haihtuneet lähinnä pepusta, mihin ne normaalisti jämähtävät takiaisen lailla! H on kehuskellut takapuoltani moneen otteeseen viime viikkoina, vaikkei normaalisti imarteluja kovin ahkerasti jakelekaan, joten jotain on selvästi tapahtunut. :) Mutta voisiko sama tapahtua tuohon vyötärön seudulle myös, ja nopeasti pliis? Laihdutuskirin toteuttamiseksi vietän nyt lounas(puoli)tunnit työpaikan kuntosalilla. Ensin kuntopyörää reilu 10min, sitten soutulaitetta reilu 10min ja päälle hieman venyttelyä. Lisäksi työmatkat kävellen vajaa 15min suuntaansa, H:n  ja auton ollessa tämän viikon P-Savossa lomailemassa, ei tule onneksi kiusausta säästää aikaa ajamalla tuon naurettavan lyhyen matkan autolla. :P Tahtoisin vielä lenkkeillä hieman iltaisin, mutta tuossa helteessä siitä on ihan turha haaveilla. Kenties rauhallinen iltakävely vaikka hervannan toiseen päähän uimarannalle voisi olla vaihtoehto?

Vielä laihtumista tehostaakseni nautin salilla vietetyn lounastunnin päälle (työajalla, hih) Nutrilett ateriankorvikkeen ja paljon vettä. Jos päivän aikana nälkä yllättää, löytyy työhuoneesta banaaneja ja kirsikkatomaatteja. Joskin tuo Hunger Control -pirtelö ihan oikeasti pitää aikas hyvin nälän tunnetta loitolla! Kotiin ostin pelkästään vihersalaattitarpeita ja täysjyväkauraleipää päivällistarpeiksi ja aamupalaksi syön Elovena Plus hiutaleista tehtyä kaurapuuroa mansikkakeiton kanssa. Iltapalaksi vielä leipää ja kurkkua. Kaloreita kertyy näin n. 1200 kCal ja Kiloklubin kaikki pallot näyttää vihreää. Toivottavasti näillä saisi näkyviä tuloksia jo parissa viikossa!

 kuva

Ihon kiinteyttämistä varten shoppasin eilen Madaran kiinteyttävää vartalovoidetta Ruohonjuuresta. Yhden käyttökerran perusteella iho tuntuu ainakin pehmeältä, katsotaan sitä kiinteytymistä sitten vähän myöhemmin.

kuva

Patriciassa on muuten tällä hetkellä kaikki korsetit -30%, jos jollain muullakin sellainen haussa! Valikoimaa ei älyttömästi ollut, mutta ihan peruskivoja korsetteja muutamassa värissä. Ainakin omani vaikuttaa tukevalta ja laadukkaalta. En huomannut katsoa Made in -kohtaa, mutta Patrician nettisivujen mukaan kaikki tuotteet ovat kotimaisia. Luulisi sen takaavan laatua sen verran, että ei nyt ainakaan päälle ratkea. :)

Jotain positiivista

Viime viikon tohinoissa unohdin raportoida erään tosi kivan jutun. Varasimme nimittäin ensimmäisen häämatkan! Tarkoitus olisi ensi kevättalvella lomien ja rahatilanteen salliessa lähteä johonkin kauemmas ja pitemmälle häämatkalle. Häiden jälkeisenä tiistaina lähdemme kuitenkin minihäämatkalle Bengtskärin majakalle. Rakastamme molemmat merta ja majakoita, joista Bengtskär on erityisesti suosikkimme. Kyseinen majakka esiintyy kotimme seinällä mm. yhdessä julisteessa (suomen majakat 1910), sekä kahdessa kehystetyssä postikortissa. Kohde on siis mitä täydellisin! H:n oli kuulemma tarkoitus yllättää minut kyseisellä matkalla, mutta otinkin itse asian puheeksi viime viikolla. Miten niin ollaan samalla aaltopituudella. :)

kuva mtv3

Olemme itseasiassa jo joitakin vuosia suunnitelleet reissua Bengtskäriin, jossa nykyään ei ole enää majakkatoimintaa, vaan se on muokattu matkailukäyttöön. Korkeista hinnoista johtuen emme aiemmin ole reissua tehneet, mutta tämän parempaa tilaisuutta en voisi kuvitella. :) Odotan innolla rentoutumista merimaiseman äärellä, kävelyitä rantakivikossa ja yöpymistä entisessä majakanvartijan huoneessa.

Erinäisiä kriisejä.

Käytiin eilen juhlapaikassa lyömässä lukkoon ruokalistaa sekä ottamassa mittoja molemmista saleista, jotta päästään tarkemmin suunnittelemaan plaseerauksia, koristeluja ym. Samassa yhteydessä päästiin myös maistamaan toivomaani valkosuklaa-limejuustokakkua. :) Kakku oli ihan hyvää, tosin olin toivonut että se aiheuttaisi vielä suuremman ihastusreaktion.. Mutta kun en osaa sanoa mikä olisi ollut viallakaan, niin paha oli toivoa muutoksia. Kenties koostumus olisi saanut olla hieman kuohkeampi? Pitänee keskustella vielä asiasta jossakin vaiheessa. Henkilö jonka kanssa olin sopinut tapaamisen ei ollut itse paikalla ja meidät vastaanottaneella ihmisellä ei tuntunut valitettavasti olevan ihan hirveästi mielenkiintoa juhliamme kohtaan. Tai tietämystä asioita.. Pitää puhua asiaa aiemmin hoitaneen henkilön kanssa vielä sillä pari asiaa jäi vähän mietityttämään.

Ensinnäkin ruoan hinta. Menun hinta juhlamenuna on 24€/hlö, mutta kun nimeen lisätään etuliite hää-, hinta pompsahtaa 28€/hlöön. Menulappua siteeratakseni - häämenu sisältää paikan koristelun, jonka asiakas hoitaa itse. Normaalisti tästä peritään 70€ tilavuokra. Minun matematiikan taidoillani kuitenkin 4€/hlö lisää tekee 100 vieraan juhlissa jo n. 400€, joka ei mielestäni ihan kauhean hyvin korreloi tuon 70€:n kanssa. Näitä häälisiä nyt on kaikissa hinnoissa, mutta tämä on kuitenkin ehkä törkein, mihin olen törmännyt! Kuulostaako teistä reilulta? Pitää myös ehdottomasti pyytää vielä kaikki sovitut asiat paperille, sillä esimerkiksi pari vuotta sitten ystäväpariskunnan häissä oli sovittu ruokailun hinnaksi 25€/hlö, mutta lasku oli tullut 27€/hlö mukaan. Törkeää! Lupausten pitämisessä on tässä meidän juhlienkin kohdalla jo näyttänyt olevan vähän ongelmia. 

Nimittäin mikä itseäni ehkä eniten ihmetyttää on se, että kun syksyllä paikan varasimme, meille luvattiin ettei yli 80 vieraan juhlien aikaan paikkaan oteta mitään muita varauksia samalle päivälle. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että samalle päivälle on buukattu kaksikin tilaisuutta meidän lisäksemme! Kuulemma rippikoululaiset lopettelevat leiriään silloin ja lisäksi viereisessä salissa on joku juhlalounas. On toki olemassa mahdollisuus, että nämä muut ovat jo häipyneet kun me saavumme paikalle puoli kolmen maissa. Mutta kuka vastaa esim siitä, etteivät rippikoululapset käy edellisenä yönä huvikseen sabotoimassa koristelujamme, tai jotain muuta yhtä fiksua? Muistaakseni siinä iässä on niin kivaa tehdä kiusaa muille ihan vaan huvikseen. Vähän jännitystä elämään jne. Kuka ylipäätään haluaa juhliensa nurkille pyörimään lauman teinejä? Ja miksi ihmeessä meille luvattiin, ettei muita tilaisuuksia ole, jos niitä sitten kuitenkin onkin?! Miten ihmeessä tämä asia pitäisi yrittää ratkaista? Joku hinnan alennus varmaan olisi kohtuullista, mutta se ei missään muotoa poista sitä ongelmaa, että juhlapaikka häidemme aikaan kuhisee ulkopuolisia. Kun nimenomaan siellä korvessa juhlitaan siksi, että saataisiin olla rauhassa. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?

Kenties innottomuuteeni vaikuttaa osaltaan myös se, että eilinen oli varsinainen huonojen uutisten päivä. Sain mm. nyt virallisesti tietää että työsopimustani ei tulla jatkamaan syyskuussa, koska tiimiin ei saa palkata enempää väkeä naapuritiimin kasvettua vastikään parilla tyypillä. Olen jo valmiiksi vähän uupunut ajatukseen koko työnhakuprosessista. :( Tosin taidan murehtia sitä sitten vasta häiden jälkeen. Mutta jos joku tietää missä Tampereen seudulla kaivattaisiin käytettävyysinsinööriä, niin vihjeitä otetaan innolla vastaan! :) DI:n paperit on kädessä lokakuussa, jos vaan uskallan ottaa ne pihalle heti dipan valmistuttua. Ehkä jään odottelemaan työpaikan löytymistä ja käyn siinä sivussa parit kurssit. En ole koskaan käynyt työkkärissä, mutta ne kauhukertomukset siitä miten ihmistä siellä kohdellaan kuin rikollista ja pakotetaan ottamaan vastaan täysin koulutusta tai kiinnostusta vastaamatonta työtä saa harkitsemaan kannattaako tässä kokonaan työttömäksi jättäytyä. Niistä muista huonoista uutisista ei ole minun asiani huudella, mutta sanottakoon että ei ole kovinkaan hyvä mieli juuri nyt..

Lisäys edelliseen

Jäin pohtimaan että en välttämättä itsesäälin alhoissani aiemmin ilmaissut itseäni kovin selkeästi.  Yhtä asiaa en voi painottaa liikaa - tarkoitukseni ei ollut millään muotoa kritisoida kaasoani, vaan tuoda esiin dilemma siitä, että kaipaisin hössöttää hääjutuista kaasoni kanssa, mutta en halua rasittaa häntä hääjutuilla. Kaasoni on ollut ihana ja osallistunut kaikkeen mitä olen kehdannut pyytää, sekä järjestänyt aivan täydelliset polttarit, ja myös käskenyt kertomaan jos hän voi jotakin tehdä, vaikka hänen oma mielentilansa varsinkaan aiemmin keväällä tuskin oli kovin positiivinen ja energinen. Olen hänelle todellakin kiitollinen, enkä voisi toivoa parempaa kaasoa! 

Ainut pettymykseni on siis tämä yöpymisasia, enkä siitäkään syytä kaasoa vaan itseäni. Enhän edes kehdannut sanoa hänelle suoraan, että kaipaisin hänen tukeaan ja läsnäoloaan edellisenä iltana ja aamulla. Joten mistäpä hän sen tietäisi. Pitäisi mahdollisesti opetella avaamaan suunsa ja kertomaan mitä miettii... Ehkä mielipahani taustalla on jonkinlainen omistushaluisuus, eli en haluaisi jakaa ystävääni itselleni niin tärkeänä iltana ja aamuna. :) Mutta eiköhän se pettymys tästä laannu - varmaankin stressi ja väsymys saavat kaiken tuntumaan kurjemmalta. Onneksi nyt kutsuu loman ensimmäinen osa ja Pohjois-Savo! Olen todellakin sen tarpeessa.

Ei-ikinä-mitään-ja-aina-vaan-kaikki

Pahoittelut jo etukäteen, mutta tästä taitaa tulla whine-postaus. :) Stressaan. En tiedä missä tulen yöpymään ja erityisesti missä vaihtamaan morsiuspukuun hääpäivän aamuna. Kotona en missään nimessä halua vaihtaa, koska siinä tapauksessa puku on harmaana kissankarvoista jo ennen kuin sen on saanut edes päälle. Luulin että meillä kaason kanssa oli suunnitelma, mutta olinkin käsittänyt väärin ja suunnitelma olikin käytännössä kaasolle perheensä kanssa. Harmittaa hieman mutta ei voi mitään.. Kuvaus on klo 11:15, joten puku pitäisi saada päälle jo ennen yhtätoista, mutta hääyötä varten varattu hotellihuone saadaan käyttöön aikaisintaan klo 14. Ehkä sitten kaason ja hänen perheensä hotellihuoneeseen voisi mennä vaihtamaan, mutta tuntuu että olisin siellä ylimääräisenä ja tiellä. Uskoisin että tulen olemaan sen verran hermostunut, että kaipaisin kaasolta aika paljon tukea - varmaankin myös jo edellisenä iltana. Luulen kuitenkin että jos paikalla on myös hänen miehensä ja tyttärensä, niin pidän hermostukset sisälläni ja pahimmassa tapauksessa puran ne sitten äksyilemällä H:lle puhelimen välityksellä. Loistavaa. :P

Kuluneen vuoden aikana olen ylipäätään tuntenut jääneeni häästressin ja hössötysten kanssa vähän yksin.  Kaason elämäntilanteesta johtuen en ole viitsinyt pahemmin hehkuttaa tai pyytää apua. Hän kyllä sanoi, ettei häiden järjestäminen ole mikään inhottava velvollisuus tai rasite, mutta en minä silti halua lisätä hänen taakkaansa. Yhdet häät sitä paitsi tuntuvat melko tyhjänpäiväisiltä ihan oikeiden murheiden rinnalla.. Todellakin tiedän, ettei se ole elämän tärkein päivä kenellekään muulle kuin minulle ja H:lle. :) Ja onhan minulla toki H, joka on ollut ihana ja auttanut kaikessa mitä olen pyytänyt! <3 Mutta ei se ole sama asia. Ei H ymmärrä miksi joku servetin väri on niin tärkeä asia, tai miksi otan stressiä siitä missä kukakin nukkuu edellisen yön. Mietin miten ihanaa olisi, jos kaasoni elämään ei olisi tarvinnut tulla vastoinkäymisiä! Tietysti myös siitä itsekeskeisestäkin näkökulmasta, miten kivaa olisi ollut voida täysillä nauttia kaikista järjestelyistä ja jakaa tämä kaikki ystävän kanssa.

H ja BM yöpyvät siis edellisen yön joka tapauksessa meillä. Jotenkin olin ajatellut, että haluaisin nukkua edellisen yön jossakin muualla kuin H:n vieressä, jotta ensitapaaminen vimpan päälle tällättyinä tuntuisi sitten vieläkin kivemmalta. Mutta en halua yksinkään hotelliin mennä hermoilemaan, joten pahasti näyttää siltä että kotona on oltava. Voi huoh.  Tunnen olevani hirveän itsekäs ihminen, kun odotan kaasolta vähän niin kuin jakamatonta huomiota häiden alla. Ymmärrän totta kai, että perhe on hänelle tärkein myös minun häideni aamuna! Eikä tähän nyt maailma kaadu - olen vain vähän pettynyt. En oikein tiedä kenelle sitä IRL purkaisin, joten blogi tuntui hyvältä paikalta päästellä höyryjä. Siis kiitos ja anteeksi. ;)

Miten innoissaan ja omistautuneita teidän kaasot ovat olleet häistä? Miten aiotte hoitaa / olette hoitaneet edellisen yön ja hääaamun käytännön järjestelyt?

Sekalaista asiaa

Sain tänään vastauksen ripsiä koskien. Kato johtui ilmeisesti helteen vuoksi pilaantuneesta liimasta, kuulemma samaa on ilmennyt aika monessa paikassa ympäri Suomen. Saan huollon takuuseen, joten kaiketi asiat käätyy parhain päin. :) Ensimmäinen sopiva aika tosin löytyi vasta reilun viikon kuluttua, mutta toivottavasti muutama ripsi roikkuu mukana sinne saakka. 

Nyt hakkaan päätäni näppäimistöön, koska tajusin unohtaneeni  linkata tänne eilisen Tampereen tarjouksen CityDealista. Tarjouksessa oli nimittäin geelikynnet pidennyksillä ja ranskalaisella värillä hintaan 40€! Itse tartuin tarjoukseen ja suunnitelmana oli linkata se myös tänne, mutta kun en sitä heti tehnyt, niin unohdin. Pahoitteluni! :(

Eilen shoppailtiin myös askartelutarvikkeita karkkirasioita varten. Paperissa päädyttiin vähän edullisempaan vaihtoehtoon, koska scräppipaperit on niin tajuttoman hintaisia. Materiaaliksi lähti siis vaalea helmiäiskartonki, ruskea versio kutsuissa käytetystä nauhasta (ks. banneri) sekä tavallisia messingin värisiä haaraniittejä. Kuvia luvassa kunhan saan askarreltua mallikappaleen näistä materiaaleista. Ostettiin saman tien tarpeet kaikkiin rasioihin, joten parempi olla hyvä..

Morsiustyttöjen mekot ovat nyt helman taittoa vaille valmiit. Viime torstaina soviteltiin tyttöjen kanssa ja suureksi helpotuksekseni molemmat ihastuivat rinsessamekkoihinsa. Projekti on nyt vähän jäissä, koska ompelulanka loppui ensimmäisen helman ensimmäisen kerroksen puolivälissä. Näillä helteillä reissu Hervannasta peräti Lielahteen kangaskauppaan tuntuu ihan liian työläältä. :P 

Torstaina tosin pitäisi jaksaa ajella ilmastoimattomalla autolla Pohjois-Savoon asti mökkeilemään, joten toivotaan vähän pilvisempää silloin.. Ei niinkään itsen takia, mutta kisuja käy vähän sääliksi! Niiden olon helpottamiseksi hankittiin eilen kahdet turvavyöt, jotta ei tarvitsisi kyhjöttää kuin sillit suolassa samassa, kuumassa kantokopassa. Illalla kun käytiin koeajelulla, pitkäkarvaisempi mirreistä nökötti koko matkan paikallaan märän pyyhkeen alla (lieni ensimmäinen hetki moneen päivään kun sen turkin kanssa oli edes hieman viileämpää), mutta toinen yrittii läkähdyttää itsensä pomppimalla ympäri takapenkkiä ja kuikuilemalla ikkunoista ulos. Mourukuoro johon molemmat neidit yhtyivät koko puolistuntisen ajelun ajan taisi kuulua avoimista ikkunoista hyvin myös jalankulkijoille, koska saatiin muutamia vähän kummeksuvia katseita. :P Neidit tosin itkevät Savon reissulla yleensä aina Jyväskylään asti, joten se ei ollut suuri yllätys. Kuljetuskoppa otetaan varmuuden vuoksi mukaan, mutta kyllä nämä turvavyöt taitavat silti olla se ensisijainen matkustusapuväline. Ostettiin heräteostoksena myös sellainen jyrsijöille tarkoitettu juomapullo, jos saataisin mirrit opetettua käyttämään sellaista. Ensiyrittämältä ei oikein ottanut toimiakseen, mutta pitää kokeilla naksuttimen kanssa tänään uudestaan. :) H lähti juuri ostamaan häkkituulettimen takapenkille viritettäväksi, sekä varjostimet takasivuikkuinoihin. Sitten uskoisin että olemme kaikkemme tehneet mirrien matkustusmukavuuden eteen?

Not happy.

Riemuni uusista ripsistä on vähän laantunut sitä mukaa kun ripsiä on viikonlopun aikana kohdannut lievä sulkasato. Olen noudattanut kaikkia hoito-ohjeita parhaan taitoni mukaan - ollut pesemättä naamaani kaksi vuorokautta (ew!), syynännyt kaikkien puhdistuaineiden ja voiteiden tuoteselosteet, välttänyt hankaamista ja turhaa koskemista, yrittänyt nukkua selällään, meikkiä en ole käyttänyt enkä saunassa käynyt. Uimassa tosin kävin pariin kertaan viikonloppuna ja rannalla tuli luonnollisesti köllöteltyä n. tunnin verran siinä yhteydessä. 

 perjantai

En tiedä johtuuko kuumuudesta vai mistä, että ripset silti tipahtelee. Epäilen että yksi syy voisi olla, ettei silmiä puhdistettu mitenkään ennen ripsien kiinnittämistä, joten omissa ripsissä oli varmaan ihon rasvaa ja aamulla laitettua silmävoidetta (joka muuten sisälsi öljyä ja meni siksi kiellettyjen listalle). Ihmettelin tätä hieman jo laittotilanteessa, mutta ajattelin että kaipa ammattilaiset tietävät mitä tekevät.. Yhtä lukuunottamatta kaikki pudonneet (jotka olen huomannut) ovat lähteneet ilman omaa ripseä, eli luojan kiitos noita omia karvoja on vielä silmissä! Olisikin kiva häissä mennä pelkillä millin tyngillä...

maanantai

Laitan ripset laittaneeseen paikkaan mailia, että onko tällainen sulkasato ihan normaalia. Katsotaan miten käy.

Räps räps

Häät - mikä ihana tekosyy. Muun muassa hankkia ripsipidennykset! Ystäväni vinkkasi viime viikolla City Dealin tarjouksesta, jolla sai pidennykset puoleen hintaan, ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi. Eipähän tarvitse huolehtia ripsarin valumisesta tai irtotupsujen putoilemisesta hääpäivänä! Voin myös antaa meikkipussin pölyttyä kaapissa vaikka koko loppukesän. :) Alla tämän päiväinen meikitön työlook - kulmakarvat ehkä haluaisivat tavata pinsetit ja alaripset pienen ripauksen ripsaria, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Parhautta. <3

Lopputuloksesta tuli kivan luonnollinen, eikä mielestäni näytä siltä kuin olisi tekarit päässä jatkuvasti. Operaation kesto oli kohdalla positiivinen yllätys, sillä olin lukenut jostakin että laitto saattaa kestää neljäkin tuntia, mutta omalla kohdallani selvittiin 1h15min. Tämä tosin johtui siitä kyseenalaisesta juhlan aiheesta, että minulla on niin vähän ripsiä.. :D Mutta ei nämä niin harvoilta mielestäni näytä, eli ei paljon sureta. Epäilen että edessä saattaa olla pahemmanlaatuinen koukuttuminen. :)

Diamonds are a girls best friend

Käytiin eilen uudelleen tutkailemassa The sormusta, ja laitettiin samantien tilaus vetämään. Kivet olivat ilokseni pienemmät kuin muistin, joten niiden kanssa ehkä helpommin osaa elää. :) Rungon väri vaihdettiin valkokullasta keltakultaiseksi, jotta sopii paremmin yhteen keltakultaisen kihlan kanssa, mutta istutusosa tulee valkokultaisena. Rungon leveys ja korkeus räätälöidään sopiviksi kihlan mittojen mukaan ja kullan karaattimäärä myös kihlaa vastaavaksi. Voila! Ihanaa saada sormus mittatilauksena ja vielä Tamperelaisena käsityönä. :) Malli löytyy liikkeen verkkosivuilta, mutta koska myös tutut saattavat lukea tätä blogia, jääköön se vielä arvoitukseksi. ;)

H on vielä kahden vaiheilla haluaako uuden sormuksen, joten kultakaupoissa taidetaan silti jatkossakin kierrellä.

Askartelua ja sormuspohdintoja

Testailin alkuviikosta hieman karkkirasian taittelemista. Kaavat suunnittelin omasta päästä ruutupaperin avulla, tällainen laatikko syntyi kahdesta neliön muotoisesta kartongin palasta (kansi 9 x 9 cm, laatikko 10 x 10 cm). Mallikappaleessa käytin korttiprotoista ylijäänyttä scräppipaperia ja tarkoitus olisi käyttää jonkinlaista scräppipaperia myös lopullisissa versioissa. Voi tosin olla, että budjettisyistä joutuu tyytymään yksiväriseen kartonkiin...

Rasian päälle ajattelin kuvan kaltaista "silkkinauha"rusettia. Nauhan väri riippuu vähän käytetystä kartongista/paperista, mutta tämä tummanruskea ainakin on kiva. Rusetin ajattelin kiinnittää jonkinlaisella koristellulla haaraniitillä (esim. alla), jos vaan keksin jonkun kätevän tavan saada niitti siististi läpi nauhasta ja pahvista. Ideoita?

kuva

Tänään käydään tiputtamassa pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta seurakunnalle. Kerrankin fiksu virasto, jonka ovet on edes yhtenä päivänä viikossa auki neljän jälkeen! Samalla reissulla käydään sovittelemassa yhtä erityistä sormusmallia, joka viime viikolla jäi mieleen. Hinnasta ollaan jo päästy H:n kanssa yhteisymmärrykseen (H ostaa ko. hintaluokan sormuksen, jos minä ostan loppuvuoden kissanruoat ja kissanhiekat - deal! :), vaikka alkuun olikin vähän erimielisyyttä siitä miten paljon sormus saa maksaa. 

Nyt vaan pitäisi osata ratkaista, että onko tämä nyt Se sormus, vai vieläkö jatketaan etsintöjä? Onhan vihkisormus sentään esine, joka tulee (toivottavasti) kulkemaan mukana koko loppuelämän, joten tämä on ehkä tärkein päätös koko hääjärjestelyissä. Ei ollenkaan helppo juttu! Olen sovittanut kymmeniä ja taas kymmeniä eri malleja, mutta en vieläkään osaa varmaksi sanoa minkätyylinen on se, jota haluan kantaa vielä vanhana mummelina. Tämä eräs yksilö on meistä molemmista todella kaunis, mutta minua huolestuttaa onko siinä olevat kivet liian suuret. Kolhinko niitä ympäriinsä niin, että tipahtelevat pois? Miten helposti teillä on syntynyt päätös sormuksesta?