Jäin pohtimaan että en välttämättä itsesäälin alhoissani aiemmin ilmaissut itseäni kovin selkeästi. Yhtä asiaa en voi painottaa liikaa - tarkoitukseni ei ollut millään muotoa kritisoida kaasoani, vaan tuoda esiin dilemma siitä, että kaipaisin hössöttää hääjutuista kaasoni kanssa, mutta en halua rasittaa häntä hääjutuilla. Kaasoni on ollut ihana ja osallistunut kaikkeen mitä olen kehdannut pyytää, sekä järjestänyt aivan täydelliset polttarit, ja myös käskenyt kertomaan jos hän voi jotakin tehdä, vaikka hänen oma mielentilansa varsinkaan aiemmin keväällä tuskin oli kovin positiivinen ja energinen. Olen hänelle todellakin kiitollinen, enkä voisi toivoa parempaa kaasoa!
Ainut pettymykseni on siis tämä yöpymisasia, enkä siitäkään syytä kaasoa vaan itseäni. Enhän edes kehdannut sanoa hänelle suoraan, että kaipaisin hänen tukeaan ja läsnäoloaan edellisenä iltana ja aamulla. Joten mistäpä hän sen tietäisi. Pitäisi mahdollisesti opetella avaamaan suunsa ja kertomaan mitä miettii... Ehkä mielipahani taustalla on jonkinlainen omistushaluisuus, eli en haluaisi jakaa ystävääni itselleni niin tärkeänä iltana ja aamuna. :) Mutta eiköhän se pettymys tästä laannu - varmaankin stressi ja väsymys saavat kaiken tuntumaan kurjemmalta. Onneksi nyt kutsuu loman ensimmäinen osa ja Pohjois-Savo! Olen todellakin sen tarpeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti