Kävimme tutustumassa suunniteltuun juhlapaikkaan. Olin yrittänyt olla ottamatta liian kovia ennakko-odotuksia, ja sisätilojen kunto yllättikin positiivisesti. Sen sijaan alakerran saliyhdistelmä oli ehkä liian ahdas 80:lle hengelle. Itselle kenties vielä suurempi pettymys oli silti, ettei viereistä järveä näkynyt talolta juuri lainkaan, koska talon ja rannan välimaaston valtasi melko epäsiistin näköinen metsäalue. Vähän kolkon vaikutelman syntymiseen pihapiiristä vaikutti osaltaan kolean harmaa aamu. Kyseinen paikka ei nyt ole kokonaan pois suljettu, mutta päätimme miettiä myös muita vaihtoehtoja.
Ja kuinka ollakaan - kotimatkalla silmiini osui eräs paikka, johon en ole erityisen paljoa kiinnittänyt huomiota, koska se on ihan erilainen kuin mitä oltiin (olin) ajatellut, mutta tarkemmin ajatellen se voisi olla hyvinkin meidän näköinen! Sulhanenkin innostui ajatuksesta ja ihmetteli, etten ole aiemmin maininnut siitä mitään. Täytyy siis ottaa selvää asioista, jospa pääsisi jo tällä viikolla katsomaan. Kenties saisi jopa varauksen tehtyä, ja voisi lopettaa olemasta niin "mystinen" ja alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. ;)
Eilen sain hysteerisen kohtauksen kun löysin muroistani kuoriaisia! Olin ehtinyt syömään melkein koko annoksen, ennen kuin huomasin siinä uiskentelvat kammotukset. Yök! H savolaisen hötkyilemättömään tapaansa totesi vaan, että "no mikä tuossa, kyllähän noita ötököitä tulee ja menee". Onneksi muropaketit eivät mahdu meillä korkeutensa puolesta yläkaappeihin, joten olivat ainoastaan alakaapin muutaman muropaketin ehtineet vallata. Silti tuntuu jotenkin turhan optimistiselta ajatella, etteivät ne nyt ruoan ko. kaapista loputtua löytäisi tietään yläkaappien jauhojen ja sokerien luo. Mutta onhan se hyvä, että H:n hötkyilemättömyys vähän tasapainottaa mun hysteeristä luonnettani. Kunhan vaan ei kohta olisi koko keittiö ötököiden vallassa! Google kertoi kuoriaisten olevan (kai) jotakin mitä kutsutaan riisihäröiksi. Tulevat kaupasta elintarvikepakkausten mukana. Pitäisi laittaa selaimesta kuvat pois päältä, että pystyisi etsimään lisää tietoa niiden käyttäytymisestä ja hävittämisestä. Ei ole nimittäin kivoja ne makrokuvat mitä aihetta käsitteleviin foorumiketjuihin ihmiset on liittäneet (nimim. meinasin pudota säikähdyksestä tuolilta pariin otteeseen).
Ja kuinka ollakaan - kotimatkalla silmiini osui eräs paikka, johon en ole erityisen paljoa kiinnittänyt huomiota, koska se on ihan erilainen kuin mitä oltiin (olin) ajatellut, mutta tarkemmin ajatellen se voisi olla hyvinkin meidän näköinen! Sulhanenkin innostui ajatuksesta ja ihmetteli, etten ole aiemmin maininnut siitä mitään. Täytyy siis ottaa selvää asioista, jospa pääsisi jo tällä viikolla katsomaan. Kenties saisi jopa varauksen tehtyä, ja voisi lopettaa olemasta niin "mystinen" ja alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. ;)
Eilen sain hysteerisen kohtauksen kun löysin muroistani kuoriaisia! Olin ehtinyt syömään melkein koko annoksen, ennen kuin huomasin siinä uiskentelvat kammotukset. Yök! H savolaisen hötkyilemättömään tapaansa totesi vaan, että "no mikä tuossa, kyllähän noita ötököitä tulee ja menee". Onneksi muropaketit eivät mahdu meillä korkeutensa puolesta yläkaappeihin, joten olivat ainoastaan alakaapin muutaman muropaketin ehtineet vallata. Silti tuntuu jotenkin turhan optimistiselta ajatella, etteivät ne nyt ruoan ko. kaapista loputtua löytäisi tietään yläkaappien jauhojen ja sokerien luo. Mutta onhan se hyvä, että H:n hötkyilemättömyys vähän tasapainottaa mun hysteeristä luonnettani. Kunhan vaan ei kohta olisi koko keittiö ötököiden vallassa! Google kertoi kuoriaisten olevan (kai) jotakin mitä kutsutaan riisihäröiksi. Tulevat kaupasta elintarvikepakkausten mukana. Pitäisi laittaa selaimesta kuvat pois päältä, että pystyisi etsimään lisää tietoa niiden käyttäytymisestä ja hävittämisestä. Ei ole nimittäin kivoja ne makrokuvat mitä aihetta käsitteleviin foorumiketjuihin ihmiset on liittäneet (nimim. meinasin pudota säikähdyksestä tuolilta pariin otteeseen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti