Lisäys edelliseen

Jäin pohtimaan että en välttämättä itsesäälin alhoissani aiemmin ilmaissut itseäni kovin selkeästi.  Yhtä asiaa en voi painottaa liikaa - tarkoitukseni ei ollut millään muotoa kritisoida kaasoani, vaan tuoda esiin dilemma siitä, että kaipaisin hössöttää hääjutuista kaasoni kanssa, mutta en halua rasittaa häntä hääjutuilla. Kaasoni on ollut ihana ja osallistunut kaikkeen mitä olen kehdannut pyytää, sekä järjestänyt aivan täydelliset polttarit, ja myös käskenyt kertomaan jos hän voi jotakin tehdä, vaikka hänen oma mielentilansa varsinkaan aiemmin keväällä tuskin oli kovin positiivinen ja energinen. Olen hänelle todellakin kiitollinen, enkä voisi toivoa parempaa kaasoa! 

Ainut pettymykseni on siis tämä yöpymisasia, enkä siitäkään syytä kaasoa vaan itseäni. Enhän edes kehdannut sanoa hänelle suoraan, että kaipaisin hänen tukeaan ja läsnäoloaan edellisenä iltana ja aamulla. Joten mistäpä hän sen tietäisi. Pitäisi mahdollisesti opetella avaamaan suunsa ja kertomaan mitä miettii... Ehkä mielipahani taustalla on jonkinlainen omistushaluisuus, eli en haluaisi jakaa ystävääni itselleni niin tärkeänä iltana ja aamuna. :) Mutta eiköhän se pettymys tästä laannu - varmaankin stressi ja väsymys saavat kaiken tuntumaan kurjemmalta. Onneksi nyt kutsuu loman ensimmäinen osa ja Pohjois-Savo! Olen todellakin sen tarpeessa.

Ei-ikinä-mitään-ja-aina-vaan-kaikki

Pahoittelut jo etukäteen, mutta tästä taitaa tulla whine-postaus. :) Stressaan. En tiedä missä tulen yöpymään ja erityisesti missä vaihtamaan morsiuspukuun hääpäivän aamuna. Kotona en missään nimessä halua vaihtaa, koska siinä tapauksessa puku on harmaana kissankarvoista jo ennen kuin sen on saanut edes päälle. Luulin että meillä kaason kanssa oli suunnitelma, mutta olinkin käsittänyt väärin ja suunnitelma olikin käytännössä kaasolle perheensä kanssa. Harmittaa hieman mutta ei voi mitään.. Kuvaus on klo 11:15, joten puku pitäisi saada päälle jo ennen yhtätoista, mutta hääyötä varten varattu hotellihuone saadaan käyttöön aikaisintaan klo 14. Ehkä sitten kaason ja hänen perheensä hotellihuoneeseen voisi mennä vaihtamaan, mutta tuntuu että olisin siellä ylimääräisenä ja tiellä. Uskoisin että tulen olemaan sen verran hermostunut, että kaipaisin kaasolta aika paljon tukea - varmaankin myös jo edellisenä iltana. Luulen kuitenkin että jos paikalla on myös hänen miehensä ja tyttärensä, niin pidän hermostukset sisälläni ja pahimmassa tapauksessa puran ne sitten äksyilemällä H:lle puhelimen välityksellä. Loistavaa. :P

Kuluneen vuoden aikana olen ylipäätään tuntenut jääneeni häästressin ja hössötysten kanssa vähän yksin.  Kaason elämäntilanteesta johtuen en ole viitsinyt pahemmin hehkuttaa tai pyytää apua. Hän kyllä sanoi, ettei häiden järjestäminen ole mikään inhottava velvollisuus tai rasite, mutta en minä silti halua lisätä hänen taakkaansa. Yhdet häät sitä paitsi tuntuvat melko tyhjänpäiväisiltä ihan oikeiden murheiden rinnalla.. Todellakin tiedän, ettei se ole elämän tärkein päivä kenellekään muulle kuin minulle ja H:lle. :) Ja onhan minulla toki H, joka on ollut ihana ja auttanut kaikessa mitä olen pyytänyt! <3 Mutta ei se ole sama asia. Ei H ymmärrä miksi joku servetin väri on niin tärkeä asia, tai miksi otan stressiä siitä missä kukakin nukkuu edellisen yön. Mietin miten ihanaa olisi, jos kaasoni elämään ei olisi tarvinnut tulla vastoinkäymisiä! Tietysti myös siitä itsekeskeisestäkin näkökulmasta, miten kivaa olisi ollut voida täysillä nauttia kaikista järjestelyistä ja jakaa tämä kaikki ystävän kanssa.

H ja BM yöpyvät siis edellisen yön joka tapauksessa meillä. Jotenkin olin ajatellut, että haluaisin nukkua edellisen yön jossakin muualla kuin H:n vieressä, jotta ensitapaaminen vimpan päälle tällättyinä tuntuisi sitten vieläkin kivemmalta. Mutta en halua yksinkään hotelliin mennä hermoilemaan, joten pahasti näyttää siltä että kotona on oltava. Voi huoh.  Tunnen olevani hirveän itsekäs ihminen, kun odotan kaasolta vähän niin kuin jakamatonta huomiota häiden alla. Ymmärrän totta kai, että perhe on hänelle tärkein myös minun häideni aamuna! Eikä tähän nyt maailma kaadu - olen vain vähän pettynyt. En oikein tiedä kenelle sitä IRL purkaisin, joten blogi tuntui hyvältä paikalta päästellä höyryjä. Siis kiitos ja anteeksi. ;)

Miten innoissaan ja omistautuneita teidän kaasot ovat olleet häistä? Miten aiotte hoitaa / olette hoitaneet edellisen yön ja hääaamun käytännön järjestelyt?

Sekalaista asiaa

Sain tänään vastauksen ripsiä koskien. Kato johtui ilmeisesti helteen vuoksi pilaantuneesta liimasta, kuulemma samaa on ilmennyt aika monessa paikassa ympäri Suomen. Saan huollon takuuseen, joten kaiketi asiat käätyy parhain päin. :) Ensimmäinen sopiva aika tosin löytyi vasta reilun viikon kuluttua, mutta toivottavasti muutama ripsi roikkuu mukana sinne saakka. 

Nyt hakkaan päätäni näppäimistöön, koska tajusin unohtaneeni  linkata tänne eilisen Tampereen tarjouksen CityDealista. Tarjouksessa oli nimittäin geelikynnet pidennyksillä ja ranskalaisella värillä hintaan 40€! Itse tartuin tarjoukseen ja suunnitelmana oli linkata se myös tänne, mutta kun en sitä heti tehnyt, niin unohdin. Pahoitteluni! :(

Eilen shoppailtiin myös askartelutarvikkeita karkkirasioita varten. Paperissa päädyttiin vähän edullisempaan vaihtoehtoon, koska scräppipaperit on niin tajuttoman hintaisia. Materiaaliksi lähti siis vaalea helmiäiskartonki, ruskea versio kutsuissa käytetystä nauhasta (ks. banneri) sekä tavallisia messingin värisiä haaraniittejä. Kuvia luvassa kunhan saan askarreltua mallikappaleen näistä materiaaleista. Ostettiin saman tien tarpeet kaikkiin rasioihin, joten parempi olla hyvä..

Morsiustyttöjen mekot ovat nyt helman taittoa vaille valmiit. Viime torstaina soviteltiin tyttöjen kanssa ja suureksi helpotuksekseni molemmat ihastuivat rinsessamekkoihinsa. Projekti on nyt vähän jäissä, koska ompelulanka loppui ensimmäisen helman ensimmäisen kerroksen puolivälissä. Näillä helteillä reissu Hervannasta peräti Lielahteen kangaskauppaan tuntuu ihan liian työläältä. :P 

Torstaina tosin pitäisi jaksaa ajella ilmastoimattomalla autolla Pohjois-Savoon asti mökkeilemään, joten toivotaan vähän pilvisempää silloin.. Ei niinkään itsen takia, mutta kisuja käy vähän sääliksi! Niiden olon helpottamiseksi hankittiin eilen kahdet turvavyöt, jotta ei tarvitsisi kyhjöttää kuin sillit suolassa samassa, kuumassa kantokopassa. Illalla kun käytiin koeajelulla, pitkäkarvaisempi mirreistä nökötti koko matkan paikallaan märän pyyhkeen alla (lieni ensimmäinen hetki moneen päivään kun sen turkin kanssa oli edes hieman viileämpää), mutta toinen yrittii läkähdyttää itsensä pomppimalla ympäri takapenkkiä ja kuikuilemalla ikkunoista ulos. Mourukuoro johon molemmat neidit yhtyivät koko puolistuntisen ajelun ajan taisi kuulua avoimista ikkunoista hyvin myös jalankulkijoille, koska saatiin muutamia vähän kummeksuvia katseita. :P Neidit tosin itkevät Savon reissulla yleensä aina Jyväskylään asti, joten se ei ollut suuri yllätys. Kuljetuskoppa otetaan varmuuden vuoksi mukaan, mutta kyllä nämä turvavyöt taitavat silti olla se ensisijainen matkustusapuväline. Ostettiin heräteostoksena myös sellainen jyrsijöille tarkoitettu juomapullo, jos saataisin mirrit opetettua käyttämään sellaista. Ensiyrittämältä ei oikein ottanut toimiakseen, mutta pitää kokeilla naksuttimen kanssa tänään uudestaan. :) H lähti juuri ostamaan häkkituulettimen takapenkille viritettäväksi, sekä varjostimet takasivuikkuinoihin. Sitten uskoisin että olemme kaikkemme tehneet mirrien matkustusmukavuuden eteen?

Not happy.

Riemuni uusista ripsistä on vähän laantunut sitä mukaa kun ripsiä on viikonlopun aikana kohdannut lievä sulkasato. Olen noudattanut kaikkia hoito-ohjeita parhaan taitoni mukaan - ollut pesemättä naamaani kaksi vuorokautta (ew!), syynännyt kaikkien puhdistuaineiden ja voiteiden tuoteselosteet, välttänyt hankaamista ja turhaa koskemista, yrittänyt nukkua selällään, meikkiä en ole käyttänyt enkä saunassa käynyt. Uimassa tosin kävin pariin kertaan viikonloppuna ja rannalla tuli luonnollisesti köllöteltyä n. tunnin verran siinä yhteydessä. 

 perjantai

En tiedä johtuuko kuumuudesta vai mistä, että ripset silti tipahtelee. Epäilen että yksi syy voisi olla, ettei silmiä puhdistettu mitenkään ennen ripsien kiinnittämistä, joten omissa ripsissä oli varmaan ihon rasvaa ja aamulla laitettua silmävoidetta (joka muuten sisälsi öljyä ja meni siksi kiellettyjen listalle). Ihmettelin tätä hieman jo laittotilanteessa, mutta ajattelin että kaipa ammattilaiset tietävät mitä tekevät.. Yhtä lukuunottamatta kaikki pudonneet (jotka olen huomannut) ovat lähteneet ilman omaa ripseä, eli luojan kiitos noita omia karvoja on vielä silmissä! Olisikin kiva häissä mennä pelkillä millin tyngillä...

maanantai

Laitan ripset laittaneeseen paikkaan mailia, että onko tällainen sulkasato ihan normaalia. Katsotaan miten käy.

Räps räps

Häät - mikä ihana tekosyy. Muun muassa hankkia ripsipidennykset! Ystäväni vinkkasi viime viikolla City Dealin tarjouksesta, jolla sai pidennykset puoleen hintaan, ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi. Eipähän tarvitse huolehtia ripsarin valumisesta tai irtotupsujen putoilemisesta hääpäivänä! Voin myös antaa meikkipussin pölyttyä kaapissa vaikka koko loppukesän. :) Alla tämän päiväinen meikitön työlook - kulmakarvat ehkä haluaisivat tavata pinsetit ja alaripset pienen ripauksen ripsaria, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Parhautta. <3

Lopputuloksesta tuli kivan luonnollinen, eikä mielestäni näytä siltä kuin olisi tekarit päässä jatkuvasti. Operaation kesto oli kohdalla positiivinen yllätys, sillä olin lukenut jostakin että laitto saattaa kestää neljäkin tuntia, mutta omalla kohdallani selvittiin 1h15min. Tämä tosin johtui siitä kyseenalaisesta juhlan aiheesta, että minulla on niin vähän ripsiä.. :D Mutta ei nämä niin harvoilta mielestäni näytä, eli ei paljon sureta. Epäilen että edessä saattaa olla pahemmanlaatuinen koukuttuminen. :)

Diamonds are a girls best friend

Käytiin eilen uudelleen tutkailemassa The sormusta, ja laitettiin samantien tilaus vetämään. Kivet olivat ilokseni pienemmät kuin muistin, joten niiden kanssa ehkä helpommin osaa elää. :) Rungon väri vaihdettiin valkokullasta keltakultaiseksi, jotta sopii paremmin yhteen keltakultaisen kihlan kanssa, mutta istutusosa tulee valkokultaisena. Rungon leveys ja korkeus räätälöidään sopiviksi kihlan mittojen mukaan ja kullan karaattimäärä myös kihlaa vastaavaksi. Voila! Ihanaa saada sormus mittatilauksena ja vielä Tamperelaisena käsityönä. :) Malli löytyy liikkeen verkkosivuilta, mutta koska myös tutut saattavat lukea tätä blogia, jääköön se vielä arvoitukseksi. ;)

H on vielä kahden vaiheilla haluaako uuden sormuksen, joten kultakaupoissa taidetaan silti jatkossakin kierrellä.

Askartelua ja sormuspohdintoja

Testailin alkuviikosta hieman karkkirasian taittelemista. Kaavat suunnittelin omasta päästä ruutupaperin avulla, tällainen laatikko syntyi kahdesta neliön muotoisesta kartongin palasta (kansi 9 x 9 cm, laatikko 10 x 10 cm). Mallikappaleessa käytin korttiprotoista ylijäänyttä scräppipaperia ja tarkoitus olisi käyttää jonkinlaista scräppipaperia myös lopullisissa versioissa. Voi tosin olla, että budjettisyistä joutuu tyytymään yksiväriseen kartonkiin...

Rasian päälle ajattelin kuvan kaltaista "silkkinauha"rusettia. Nauhan väri riippuu vähän käytetystä kartongista/paperista, mutta tämä tummanruskea ainakin on kiva. Rusetin ajattelin kiinnittää jonkinlaisella koristellulla haaraniitillä (esim. alla), jos vaan keksin jonkun kätevän tavan saada niitti siististi läpi nauhasta ja pahvista. Ideoita?

kuva

Tänään käydään tiputtamassa pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta seurakunnalle. Kerrankin fiksu virasto, jonka ovet on edes yhtenä päivänä viikossa auki neljän jälkeen! Samalla reissulla käydään sovittelemassa yhtä erityistä sormusmallia, joka viime viikolla jäi mieleen. Hinnasta ollaan jo päästy H:n kanssa yhteisymmärrykseen (H ostaa ko. hintaluokan sormuksen, jos minä ostan loppuvuoden kissanruoat ja kissanhiekat - deal! :), vaikka alkuun olikin vähän erimielisyyttä siitä miten paljon sormus saa maksaa. 

Nyt vaan pitäisi osata ratkaista, että onko tämä nyt Se sormus, vai vieläkö jatketaan etsintöjä? Onhan vihkisormus sentään esine, joka tulee (toivottavasti) kulkemaan mukana koko loppuelämän, joten tämä on ehkä tärkein päätös koko hääjärjestelyissä. Ei ollenkaan helppo juttu! Olen sovittanut kymmeniä ja taas kymmeniä eri malleja, mutta en vieläkään osaa varmaksi sanoa minkätyylinen on se, jota haluan kantaa vielä vanhana mummelina. Tämä eräs yksilö on meistä molemmista todella kaunis, mutta minua huolestuttaa onko siinä olevat kivet liian suuret. Kolhinko niitä ympäriinsä niin, että tipahtelevat pois? Miten helposti teillä on syntynyt päätös sormuksesta?