Eilinen oli aivan kamala päivä ja tämä päivä on jatkanut ihan samoilla linjoilla. Mikään ei ota onnistuakseen ja aivot viettää syyslomaa. Oli tarkoitus saada niin paljon aikaiseksi, mutta loppujen lopuksi en ole saanut aikaan oikein mitään. Lintsasin saksan tunnilta saadakseni aikaa työhakemuksen raapustamiseen, mutta en ole vielä edes aloittanut. Puolen tunnin päästä pitäisi suunnistaa pakolliselle vierailuluennolle kuolemaan kolmeksi tunniksi, joten ei tästä ihan vapaapäivää tullut. Tarkoitus oli tosin mennä tanssitunnille korvaamaan toinen eilisistä tunneista, jotka jäivät välistä kun ajatuksissani unohdin lähteä bussille (tosiaankin aivot lomalla), mutta kirottu läsnäolopakko sotki senkin suunnitelman.
Kävin sentään aamulla lenkillä. En ole ikinä oppinut juoksutekniikkaa saati oikeaa hengitystekniikkaa siihen, ja kahden kilometrin juoksupätkä lenkin keskellä taisikin olla ensimmäinen laatuaan ikinä. Ystäväni sanoi taannoin, että juostessa pahin virhe mitä voi tehdä on lakata juoksemasta. Nyt ymmärrän miksi! Lopetettuani juoksun tuntui nimittäin, että kuolen siihen paikkaan! Keuhkot tuntui halkeavan ja pohkeet sekä penikat kramppasi kuin viimeistä päivää. Oon tiennyt ettei mun kestävyyskunto ole ihan parhaasta päästä, mutta en tajunnut että se on näin surkea.. Viimeinen kilometrin matka oli yhtä helvettiä, ei auttanut enää yrittää juostakaan, kun virhe oli jo tapahtunut. Kotiin päästyäni makasin kymmenen minuuttia tuskissani lattialla, mutta sen jälkeen endorfiinit vei onneksi voiton. Tätä on pakko kokeilla uudestaankin, mutta seuraavalla kerralla juoksen kotiovelle asti. :)
Lenkin jälkeen aloin metsästämään sopivaa bändiä häihin. Vaikuttaa taas vähän mahdottomalta tehtävältä, kun en oikein itsekään tiedä mitä haluan. Tekisi mieli sälyttää bändin vlinta ja varaus H:lle, tai ainakin täytyy yhdessä tarkastella vaihtoehtoja.
Onpas hankalaa tuo kuntoilu :D
VastaaPoistaHehe, niin se osaa välillä olla! :D Mut "no pain no gain". ;)
VastaaPoista